Eesti tatarlased

Viron tataarien liiton tehtävä on historiallisten Viron tataarien historian, kielen, kulttuurin ja tapojen säilyttäminen, edistäminen ja esitteleminen virolaisille.

Käsitteet

Viron tataari
Henkilö, joka on kulttuurisesti virolainen ja etnisesti tataari. Tämä ei sulje pois tataarikulttuurin olemassaoloa virolaisen kulttuurin rinnalla.
Historiallinen Viron tataari
Historiallinen Viron tataarien alkuperä tarkoittaa polveutumista esivanhemmasta, joka oli Viron alueilla ennen neuvostomiehitystä historiallisesti elänyt tataarivähemmistön jäsen.
Ulko-Viron tataari
Historiallisen Viron tataarin jälkeläinen, joka on kotoutunut ulkovirolaisten yhteisöihin esimerkiksi Ruotsissa, Yhdysvalloissa ja/tai Australiassa.
Tataari Virossa
Henkilö, joka on kulttuurisesti ja etnisesti tataari mutta jolla on hyvin vähän tai ei lainkaan kulttuurisia siteitä Viroon.

Historiamme

Täällä jo pitkään

Tataarit ovat asuneet Tallinnassa ainakin 1700-luvulta lähtien

Täkäläisillä tataareilla on parhaat muistonsa sotaa edeltävästä Viron tasavallasta. He arvostavat sitä aikana, jolloin sai elää rauhassa, tehdä työtä ja kunnioittaa omia tapojaan.

Lähde: Toomas Abiline, ”Ajalugu: Eesti moslemitel on sõjaeelsest Eesti Vabariigist parimad mälestused” (Postimees).

Muslimien portti

Mišäärikauppiaiden yhteisö

Tatari-kadun nimi Tallinnassa viittaa yhteisöön vielä tänäänkin. 1700-luvulla, kun Tallinna oli Venäjän sotalaivaston tukikohta, monet palveluksesta vapautuneet merimiehet — joukossa useita tataareja — ostivat tontteja Sakalan, Tatarin, Liivalaian, Ravin ja Veerennin katujen tienoilta, ja aluetta alettiin kutsua Tataarien esikaupungiksi. Vuosina 1834–1862 Tallinnassa asui noin 50 muslimia, joilla oli oma moskeija ja imaami.

Pysyvä yhteisö kasvoi kaupasta. Kun maaorjuus lakkautettiin Venäjällä 1861, tänne saapui tataarikauppiaita, jotka kulkivat hevoskärryillä kihlakunnasta toiseen. Kaupan menestyessä asetuttiin aloilleen ja avattiin kauppoja kaupunkeihin. Nämä kauppiaat olivat enimmäkseen mišäärejä — mišääritataareja, joiden juuret olivat Nižni Novgorodin kuvernementin tataarikylissä ja joiden kieltä tämäkin sivusto vaalii.

Kauppias Zakir Zakerov, kotoisin Nižni Novgorodin läheltä, asettui Tallinnaan 1870-luvulla ja kohosi menestyväksi yrittäjäksi. Islamin tavan mukaan hän piti huolta yhteisöstä: joka vuosi hänellä oli kotikylästään oppipoikina 6–7, joskus jopa 12 nuorukaista, joille hän opetti kaupankäyntiä ja venäjää.

1930-luvulla Tallinnan tunnetuimmat tataariliikemiehet olivat turkiskauppias Sibgadulla Mähdejev, jota kutsuttiin tataarien kuninkaaksi, pitsikauppias Umiar Zarip, jonka kauppa sijaitsi Saunan ja Väike-Karjan kadunkulmassa, sekä turkiskauppiaat Hairulla Mähdejev (vironnettuna Mehdi) ja Fateh Zakerov.

Vuoden 1934 väestönlaskennan mukaan Virossa asui 170 muslimia, joista 166 oli tataareja; yhteisön oman arvion mukaan oikea luku oli noin 180, joista puolet asui Narvassa ja puolet Tallinnassa. Narvan muhamettilainen seurakunta rekisteröitiin 1928 ja Tallinnan muhamettilainen uskonnollinen yhdistys 1940.

Seuraelämä oli vilkasta: Tataarien kulttuuriseura toimi, laulettiin tataarilauluja, tehtiin retkiä Suomen sukulaisyhteisön luo, ja kesällä 1939 Narva-Jõesuussa pidettiin viimeinen suuri kokoontuminen, jossa olivat edustettuina lähes kaikki Viron tataarit.

Kulttuuriset tavat ja käytännöt ovat Viron tataarien keskuudessa ajan mittaan suuresti vironlaistuneet.

Lähde: Toomas Abiline, ”Ajalugu: Eesti moslemitel on sõjaeelsest Eesti Vabariigist parimad mälestused” (Postimees).

Postimees · 04.01.1936

Viron valtionjohtajien puolesta rukoiltiin

”Aide Fitr” Narvassa. Muslimit rukoilivat valtiomme johtajien puolesta. Virossa asuvat muslimit viettivät Narvassa suurta uskonnollista juhlaansa ”Aide Fitr”. Sen johdosta Narvan muhamettilaisessa seurakunnassa pidettiin juhlajumalanpalveluksia, joihin oli saapunut muslimeja Narvasta ja sen ulkopuolelta. Saarnan piti hengenmies M. Haerdinov. On huomionarvoista, että muslimit suurena uskonnollisena juhlanaan rukoilivat myös valtiomme johtajien puolesta.

Postimees, 4.1.1936
Postimees, 4.1.1936

Imaami Alimdžan Idris tuli ja näki, ettei Virossa syrjitä

”Te elätte nyt Virossa. Viron tasavallan nykyisellä hallituksella ei ole mitään yhteyttä entiseen tsaarin-Venäjään eikä nykyiseen Neuvosto-Venäjään, joissa muslimit olivat ja ovat toisen luokan kansalaisia. Viron tasavallan perustuslaki antaa vähemmistökansallisuuksille samat oikeudet kuin kantaväestöllekin, ja hallitus sekä muut toimeenpanevat viranomaiset ovat noudattaneet tätä periaatetta. Ei ole yhtäkään muslimia, joka voisi valittaa hallituksen tehneen heille vääryyttä. Pitäkää Viron tasavaltaa omana valtionanne!”

— Imam Alimdžan Idris, 1934

Muslimien hautausmaan portti
Muslimien hautausmaan portti

Islam perintönä

Uskonnonvapaus on yksi Viron tasavallan peruspilareista, ja monille Viron tataareille islam on osa heidän perintöään — usko, jonka heidän esivanhempansa toivat mukanaan ja jota sotaa edeltävässä Virossa sai vapaasti harjoittaa. Tämä ei tarkoita, että jokainen Viron tataari olisi uskovainen; islam on pikemminkin kulttuurinen ja historiallinen juuri, joka kuuluu yhteisön tarinaan yhtä luonnollisesti kuin kieli ja tavat. Juuri uskonnonvapaus — oikeus harjoittaa uskoa tai olla harjoittamatta — tekee tämän perinnön vaalimisen mahdolliseksi.