Eesti tatarlased

Viron tataarien aikajana

Toiseen maailmansotaan asti Viron tataarien tarina kulki yhtä polkua. Sota ja neuvostomiehitys jakoivat yhteisön kahtia — niihin, jotka jäivät Viroon, ja niihin, jotka pakenivat länteen — Viron itsenäisyyden palauttamiseen asti vuonna 1991.

300-luku eKr. – 400-luku jKr.

Hunnit ja xiongnut — mahtavat arokansat ennen turkkilaista aikakautta. Heitä kutsutaan usein „turkkilaisten esi-isiksi”, mutta se on todistamatonta: tästä alkaa tarinamme hämärä syväreuna, ei jäljitettävä sukupuu.

n. 1. vuosituhat eKr.

Kantaturkki — kaikkien turkkilaisten kielten rekonstruoitu yhteinen kantamuoto ja mišärin syvin juuri. Sen ydinsanasto (kuten *kün „päivä”, *yïr „laulu”) elää mišärissä tänäkin päivänä.

Turkkilaiset kaganaatit (Göktürkit) — ensimmäiset valtiot, jotka kantoivat nimeä „türk”. Orhonin piirtokirjoitukset ovat vanhin turkkilainen kirjoitus; täältä turkkilainen kieli leviää halki Euraasian.

Uiguurien kaganaatti perii Göktürkien vallan Mongoliassa — turkkilainen sukulaiskansa, Orhonin kirjoituksen ja aroseudun lukutaidon kantaja, ei mišärien suora esi-isä.

Kasaarien kaganaatti vartioi Volgan kauppatien eteläporttia pääkaupungistaan Atilista — tarinamme vanhin lenkki.

Suur-Bulgaria: khaani Kubrat yhdistää bulgaariheimot. Valtion hajotessa poika Kotrag vie yhden ryhmän Volgan varrelle — Volgan-Bulgarian edeltäjä.

Volgan-Bulgaria omaksuu islamin — turkkilainen kauppavaltio Volgan varrella, Kazanin tataarien edeltäjä.

800–1200-luku

Burtaasit — Keski-Volgan kansa Volgan-Bulgarian ja kasaarien välissä; yksi substraattikansoista, jotka sulautuvat mišäreihin Meštšerassa. Heidän oma alkuperänsä jää kiistanalaiseksi.

1000–1200-luku

Kiptšakkien arolla (Dešt-i Kõptšak) elää kiptšakkien–kuumenien heimoliitto — mišärin kielen suora esi-isä.

1200–1400-luku

Kultainen orda: kiptšakkien maailma, jossa nykyiset tataarikansat muotoutuvat. Keski-Volgalla bulgaarit ja kiptšakit sulautuvat yhteen.

Kasimovin khanaatti Meštšerassa — mišärien etninen luonne saa lopullisen muotonsa juuri täällä, noin 1400–1500.

1500–1700-luku

Mišärit palvelevat Venäjän valtion palvelustataareina rajanpuolustuslinjoilla — palveluksen hintana maa ja oikeus pysyä muslimina; sääty hajottaa mišärit ympäri Volgan–Uralin aluetta.

Ensimmäiset tataarit saapuvat Viroon sotilaina Venäjän joukoissa Liivinmaan sodassa (1558); osa siirtyy Ruotsin kuninkaan puolelle ja jää tänne.

Suuren Pohjan sodan jälkeen syntyy ensimmäinen suurempi yhteisö — kotiutetut sotilaat jäävät Viroon.

Baškiirien talonpoikaisjohtaja ja bardi Salavat Julajev lähetetään Paldiskiin elinikäiseen pakkotyöhön.

1700-luku

Tataarimerimiehet asettuvat Tallinnaan; syntyy Tatarin esikaupunki (Tatarin katu, „tataaripesä” Kadriorgissa).

Maaorjuus lakkautetaan Venäjällä. Sergatšin seudun huonomaaperäiset mišärikylät kääntyvät kiertokauppaan — kankaat, turkikset, saippua — ja kauppamatkat ulottuvat Pietarin kautta Viroon ja Suomeen.

n. 1870

Kauppias Zäkir Zäkeri (Zakir Zakerov) saapuu Nižni Novgorodin seudulta Tallinnaan — yksi ensimmäisistä.

Muslimihautausmaa dokumentoidaan ensi kertaa Tallinnan kaupunkikartoilla (Eurichin kartta); vuoden 1885 kartalla jo nimellä — „Muhammedanischer Kirchhof”. Yhteisö kutsuu sitä myöhemmin vanhaksi hautausmaaksi.

Sibgadulla Mähdejev, tuleva „tataarien kuningas”, saapuu Tallinnaan; vuonna 1892 hän avaa ensimmäisen kauppansa.

1897

Väestönlaskennan mukaan Tallinnassa asuu 109 tataaria; vuoteen 1914 mennessä määräksi arvioidaan jopa 2000.

Poikansa Ibrahimin syntymän johdosta Sibgadulla Mähdejev ostaa kaupungilta maata ja rakentaa vanhan muslimihautausmaan valmiiksi: kalkkikivimuuri ja puolikuin koristeltu takorautaportti (Fateh Zakerov on mukana). Perimätiedon mukaan hän sai rahat kiitokseksi juutalaisyhteisöltä, jota hän oli auttanut hankkimaan maata omaa hautausmaataan varten.

1918 — vapaa Viro

Vapaa Viro antaa yhteisölle oikeudellisen kodin.

Paloasema Venäjän torin laidalla, jossa muslimit pitivät rukouksia 1900-luvun alussa. Kuva: Tallinnan kaupunginmuseo.

2. helmikuuta 1920 — Tarton rauha

Tarton rauhassa Neuvosto-Venäjä tunnustaa „ikuisiksi ajoiksi” Viron itsenäisyyden — Viron valtion syntymätodistus ja valtiollisen jatkuvuuden oikeudellinen perusta, jonka sisällä yhteisö kukoisti. Se oli myös ensimmäinen sopimus, jossa jokin valtio tunnusti neuvostohallituksen.

18. toukokuuta 1928

Rekisteröidään Narvan muhamettilainen seurakunta (nimetään vuonna 1937 uudelleen Narvan muhamettilaiseksi uskonnolliseksi yhdistykseksi); uskonnolliseksi keskukseksi mukautetaan entinen Pohjois-Viron Pankin rakennus.

Narvan yhteisön rakennus, entinen Pohjois-Viron Pankki, postikortissa.

Postikortin toinen puoli — säilynyt leima tekstillä „Narva Muhamedi Kogudus”.

28. syyskuuta 1928

Perustetaan Narvan tataarien kulttuuriseura.

1934

Väestönlaskennan mukaan ~166 tataaria; yhteisön oma arvio ~180.

Viron tataarit teepöydässä 1930-luvulla. Kuva: Tallinnan kaupunginmuseo.

Imaami Alimdžan Idris kääntyy paikallisten tataarien puoleen: „Pitäkää Viron tasavaltaa omana valtionanne.”

1936

Eid al-Fitr -rukous Narvassa — dokumentoitu rukous Viron hallituksen puolesta.

29. heinäkuuta 1935

Avataan Viron ensimmäinen moskeija — Narvassa, Kiriku 2; juhlallisuutta johtaa Suomen muslimien hengellinen johtaja Väliahmäd Hakim.

1935–1938

Toimii tataarikouluja: sunnuntaikoulu Tallinnassa (Raua 57) ja iltakoulu Narvassa.

1930-luvun puoliväli

Liivan hautausmaan osana avataan Tallinnan uusi muslimihautausmaa.

31. tammikuuta 1938

Suuren terrorin oma haaransa kohdistui diasporakansallisuuksiin, joita epäiltiin ulkomaisesta lojaalisuudesta. Politbyroon 31. tammikuuta 1938 tekemä päätös valtuutti operaatiot puolalaisia, latvialaisia, saksalaisia, virolaisia, suomalaisia, kreikkalaisia, iranilaisia, kiinalaisia, romanialaisia ja muita vastaan. Kaikki tämä tapahtui Neuvostoliiton sisällä, vielä ennen Viron miehitystä (1940) — päätös ei koskenut vapaan Viron kansalaisia, mutta se osoittaa, mitä miehitysvallan mukana Viroon saapui.

Nimien tataarilaistaminen: virolaisten nimien virolaistamiskampanjan innoittamana tataariyhteisö keskustelee venäläisten päätteiden poistamisesta sukunimistään jo Viron tasavallan aikana („Viron tataarit pyytävät nimiensä tataarilaistamista”, Uus Eesti, 27. kesäkuuta 1938).

1939

Sibgadulla Mähdejev kuolee; Viron lehdet uutisoivat: tataarien kuningas on kuollut.

1939 (kesä)

Suuri kokoontuminen Narva-Jõesuussa — edustettuna on lähes kaikki Viron tataarit.

23. elokuuta 1939

Molotov–Ribbentrop-sopimus: Neuvostoliitto ja natsi-Saksa jakavat salaisella lisäpöytäkirjalla Euroopan — Viro määrätään Neuvostoliiton etupiiriin. Viron kohtalo on meidän kohtalomme.

28. syyskuuta 1939

Neuvostoliitto pakottaa Virolle tukikohtasopimuksen („keskinäisen avunannon” sopimuksen) — käännekohta.

28. syyskuuta 1939

Samana päivänä, samassa Kremlissä: Neuvostoliitto ja natsi-Saksa allekirjoittavat raja- ja ystävyyssopimuksen. Viron viimeiset vapauden hetket kuluvat kahden paholaisen välissä.

13. maaliskuuta 1940

Rekisteröidään Tallinnan muhamettilainen uskonnollinen yhdistys.

Viimeinen kokoontuminen Narva-Jõesuussa — Ali Zakerovin häät.

Sota jakoi yhteisön kahdeksi poluksi.

Viroon jääneet

1940 — miehitys ja talous

Miehitys ryöstää myös Viron talouden: valtiollistaminen, takavarikoiva ruplakonversio ja omistavan luokan karkotukset alkavat heti. Puolessa vuosisadassa Viro putoaa Suomen kanssa samalta tasolta murto-osaan siitä.

1940–41

Miehitys alkaa; miehitysvalta hajottaa seurakunnat.

Neuvostomiehitys pakkolunastaa vanhan muslimihautausmaan — yhdessä seurakuntien hajottamisen kanssa.

1. huhtikuuta 1941

Rakveren tataarihautausmaa luovutetaan luovutusasiakirjalla Rakveren kaupungille — osana Tallinnan, Narvan ja Rakveren uskonnollisten yhdistysten hautausmaiden kunnallistamista.

3. huhtikuuta 1941

Luovutusasiakirja: F. Sakerov, I. Mähdejev ja A. Megdejev luovuttavat hautausmaan kaupungille — yhdessä haudattujen luettelon ja portin avaimen kanssa.

14. kesäkuuta 1941

Kesäkuun karkotukset: miehitysvalta karkottaa Virosta yli 10 000 viatonta ihmistä karjavaunuissa Siperiaan — Neuvostoliiton ja natsi-Saksan yhteistyön aikana.

22. kesäkuuta 1941

Operaatio Barbarossa: natsi-Saksa hyökkää entisen liittolaisensa Neuvostoliiton kimppuun — vain 8 päivää kesäkuun karkotusten jälkeen. Kahden paholaisen ystävyys on ohi.

18. marraskuuta 1941

Turkiskauppias Hairulla Mähdejev (Mehdi) pidätetään ja kuolee Gorkin (Nižni Novgorodin) alueen Gulag-leirillä.

1944

Narva tuhoutuu sodassa. Neuvostomiehitysvalta ei salli kaupungin jälleenrakentamista, ja perheet ovat pakotettuja muuttamaan Tallinnaan ja Rakvereen — minkä jälkeen yhteisö hajoaa.

vuoden 1944 jälkeen

Vanhan Narvan tilalle rakennetaan uusi, neuvostotyylinen kaupunki. Paikalliset on ajettu pois, ja Viron ulkopuolelta tuodaan joukoittain venäjänkielisiä asukkaita heidän tilalleen.

Vanha muslimihautausmaa: vuoden 1944 maaliskuun pommitusten jälkeen neuvostovalta ei salli hautausmaan kunnostamista — maa on pakkolunastettu ja vallalla on sen kanssa muita suunnitelmia: edes kuivatusjärjestelmää ei saa korjata, ja pyhä paikka muuttuu mudaksi. Viimeisin tunnettu hautakivi on kauppias Fateh Zakerovin (4. kesäkuuta 1951), viimeinen hautaus hänen vaimonsa Bebefaticha Zakerova (7. tammikuuta 1953); hautausmaa suljetaan virallisesti vuonna 1955. Yhteisö on pakotettu kaivamaan sukulaistensa jäännökset itse esiin ja hautaamaan ne uudelleen Liivan hautausmaalle.

Muslimihautausmaan portti.

1959–1980-luku

Vuoden 1959 tienoilla hautausmaan eteläpuolelle nousee varastorakennuksia; entisellä hautausmaalla toimivat autovarikko ja puutavarapiha. Länsimuuri takorautaportteineen puretaan vasta 1980-luvulla — Karl Laane valokuvaa portin 20. lokakuuta 1980, hieman ennen sen katoamista. Portin kohtalo ei ole tiedossa; Timur Seifullenin mukaan se olisi viety Krimille.

1947–1970-luku

Neuvostomiehityksen aikainen maahanmuutto: vuonna 1947 tataareja tuodaan rakentamaan kemiantehdasta Maarduun, 1950-luvulla vesivoimalaa Narvaan, 1970-luvulla olympiarakennelmia. Vuoteen 1989 mennessä Virossa asuu 4058 tataaria — enimmäkseen venäjänkielisiä tulokkaita, ei historiallisia Viron tataareja.

Venäläistämisen uhka ja virolaistuminen — yhteisöstä tulee yhteiskunnan näkymätön osa; jäljelle jää usein vain nimi.

Maanpaossa

Ibrahim, Umugulsum ja Rähimä Zarip pakenevat länteen; lokakuussa 1943 Ibrahim otetaan Suomen laivastoon merimieheksi.

Nimeltä tunnetaan kolme Viron tataarien Suomen-poikaa, jotka liittyivät Suomen asevoimiin: Ibrahim Zarip (Suomen laivasto, myöhemmin Ruotsi ja USA), Ahmed Haerdinov (myöhemmin Ruotsi) ja Rafik Moksanov (myöhemmin Kanada).

18. elokuuta 1944

Ibrahim saapuu poliittisena pakolaisena Ruotsiin; Suomen laivastopalveluksesta hänet vapautetaan virallisesti 18. syyskuuta 1944.

Ibrahim Frösåkerin pakolaisleirillä (Ruotsi); Umugulsum D.P.-leirillä.

Umugulsum Zaripin D.P.-rekisteröintilomake, 1945.

1945–1946 — virolaiset Nürnbergissä

Viaton Viro: ennen 28. syyskuuta 1939 mišäritataarit elivät hyvää elämää vapaassa Virossa. Kahdesti miehitetty Viro oli toisen maailmansodan uhri, ei rikoksentekijä — virolaisten viattomuus ja Nürnberg.

22. lokakuuta 1949

Tukholmassa perustetaan Ruotsin ensimmäinen muslimijärjestö Turk-Islam Föreningen i Sverige — neljä viidestä väliaikaisen johtokunnan jäsenestä on Viron tataareja.

Ruotsissa Ibrahim kuuluu Viron sosialistisen puolueen ulkomaanjärjestön (ESPVK) — Viron sosiaalidemokraattien maanpakojärjestön ja nykyisten sosiaalidemokraattien edeltäjän, joka taisteli neuvostomiehitystä vastaan — johtokuntaan yhdessä Johannes Mihkelsonin ja Gustav Suitsin kanssa.

Ibrahim siirtyy New Yorkiin ja ryhtyy offsetpainajaksi; Umugulsum työskentelee lääkärinä New Yorkissa.

Umugulsum Zarip, M.D., New York (1963).

Viron kieli ja identiteetti pidetään maanpaossa hengissä („Eesti türklased”).

„Eesti türklased” — maanpaossa julkaistu vironkielinen sanomalehtiartikkeli.

Perestroikan aikana sotaa edeltäneiltä juuriltaan olevat tataarit perustavat Tataarien kulttuuriseuran (puheenjohtaja Timur Seifullen), joka tukee myös Viron itsenäisyysliikettä.

1991

Viro palauttaa itsenäisyytensä; miehitys päättyy.

New Yorkissa Ibrahim auttaa hoitamaan Viron talon remontin asiakirjat kuntoon ja osallistuu ESTO ’92 -valmisteluihin.

Ilmestyy ensimmäinen Koraanin täydellinen vironkielinen käännös — aloitteentekijänä Timur Seifullen, kääntäjänä orientalisti Haljand Udam.

2011

Väestönlaskennan mukaan ~1993 tataaria (mukaan lukien myöhemmin saapuneet venäjänkieliset).

Nykypäivä — Viron tataarien liitto toimii; käynnissä on kielen, historian ja identiteetin elvyttämistyö.