Vaivaran keskitysleiri

Vaivara oli Natsi-Saksan suurimman keskitysleirijärjestelmän pääleiri miehitetyssä Virossa (1943–1944). Kompleksi käsitti noin 20 alaleiriä Koillis-Virossa, ja sitä hallinnoi SS.

Järjestelmä ja johto

Pääleiri toimi elokuusta 1943 helmikuuhun 1944. Komendantteina olivat Hans Aumeier (marraskuuhun 1943 asti) ja sen jälkeen Helmut Schnabel. Leirit keskittyivät Koillis-Viron palavakivialueelle, jossa vankeja käytettiin pakkotyöhön kaivoksissa ja puolustusrakenteiden rakentamisessa. Järjestelmään kuului noin 20 alaleiriä, muun muassa Klooga, Ereda ja Kiviõli.

Vangit

Vaivaran järjestelmän läpi kulki arviolta noin 20 000 ihmistä, heistä lähes 9000 Vilnan ja Kaunasin ghetoista. Suurin osa oli Liettuan juutalaisia; vankeja tuotiin myös Latviasta, Puolasta, Unkarista ja Theresienstadtista. Vaivara oli yksi harvoista natsileireistä, joita johtivat miehet, jotka olivat palvelleet myös Auschwitzissa.

Pakkotyö ja kuolleisuus

Olot olivat ankarat: nälkäannokset, taudit (ennen kaikkea lavantauti), kylmyys ja teloitukset. Pääleirillä on vahvistettu yli 1000 kuollutta; koko järjestelmän uhrien määrä oli huomattavasti suurempi, joskin tarkat luvut vaihtelevat lähteittäin. Työkyvyttömiksi jääneet vangit lähetettiin usein teloitettaviksi.

Likvidointi ja Kloogan verilöyly

Puna-armeijan lähestyessä leirejä alettiin helmikuusta 1944 vaiheittain likvidoida ja eloonjääneet vietiin Stutthofin keskitysleirille. 19. syyskuuta 1944, juuri ennen neuvostojoukkojen saapumista, Kloogan alaleirillä surmattiin joukoittain vankeja, joiden ruumiit poltettiin — Kloogan verilöyly on yksi Viron maaperällä tehdyistä suurimmista holokaustin rikoksista. Katso myös keskitysleirien yleiskatsaus.

Lähteet: Vaivara concentration camp (Wikipedia).