Jatkosota

Jatkosota (1941–1944) oli Suomen ja Neuvostoliiton välinen sota, joka oli osa toista maailmansotaa ja seurasi vuosien 1939–1940 talvisotaa. Suomi taisteli siinä natsi-Saksan aseveljenä Neuvostoliittoa vastaan. Virolle sota on merkittävä ennen kaikkea siksi, että Suomen armeijan riveissä taisteli myös virolaisten vapaaehtoisten — heidän joukossaan Viron tataarien — Suomen-poikien rykmentti JR 200.

Tausta: talvisodasta jatkosotaan

Vuosien 1939–1940 talvisodassa Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen, mutta ei kyennyt valloittamaan sitä; Moskovan rauhassa (1940) Suomen oli luovutettava Karjala ja muita alueita. Menetettyjen alueiden takaisin saaminen muodostui tärkeimmäksi syyksi, miksi Suomi liittyi sotaan Saksan vuonna 1941 Neuvostoliittoon tekemän hyökkäyksen jälkeen. 25. kesäkuuta 1941 Neuvostoliiton ilmavoimat hyökkäsivät noin 460 lentokoneella 19 suomalaiselle lentokentälle, minkä jälkeen Suomi julisti sodan.

Sodan kulku

Sota jakautui neljään vaiheeseen. Vuoden 1941 syksyyn mennessä Suomi oli vallannut takaisin talvisodassa menetetyt alueet ja tunkeutunut Itä-Karjalaan pysähtyen noin 30 km:n päähän Leningradista; suomalaiset joukot osallistuivat Leningradin piiritykseen katkaisten kaupungin pohjoiset huoltoreitit. Vuosina 1942–1944 käytiin asemasotaa suhteellisen paikallaan pysyneillä rintamalinjoilla. Kesäkuussa 1944 Neuvostoliitto aloitti suuren Viipurin–Petroskoin hyökkäyksen, joka valtasi takaisin suurimman osan Suomen valtaamista alueista; suomalaiset joukot pysäyttivät sen elokuussa, muun muassa Tali-Ihantalan taistelussa — Pohjoismaiden suurimmassa taistelussa.

Suomen aseveljeys Saksan kanssa

Suomen hallitus kutsui itseään Saksan aseveljeksi, ei liittolaiseksi, eikä liittynyt kolmikantasopimukseen. Sodan aikana Suomi oli kuitenkin riippuvainen Saksan ruoka-, polttoaine- ja aselähetyksistä. Kesäkuussa 1944 presidentti Risto Ryti solmi Saksan kanssa niin sanotun Ryti–Ribbentrop-sopimuksen luvaten olla tekemättä erillisrauhaa; sopimus oli muotoiltu presidentin henkilökohtaisena lupauksena ja lakkasi olemasta voimassa, kun Ryti erosi elokuussa.

Viron Suomen-pojat ja JR 200

Noin 3500 virolaista miestä liittyi vapaaehtoisesti Suomen armeijaan, mieluummin taistellen Neuvostoliittoa vastaan Suomen kuin Saksan univormussa. 8. helmikuuta 1944 Suomen marsalkka Mannerheim antoi käskyn muodostaa virolaisten vapaaehtoisten 200. jalkaväkirykmentti (JR 200). 4. toukokuuta 1944 rykmentissä oli 1973 virolaista ja 361 suomalaista. Heidän tunnuslauseensa oli „Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta“. Suomessa heistä kaatui noin 200. Elokuussa 1944 suurin osa Suomen-pojista palasi Viroon puolustamaan kotimaataan ja taisteli Tarton rintamalla. Viron Suomen-poikien joukossa oli myös Viron tataareja — katso Viron tataarien Suomen-pojat.

Sodan loppu: Moskovan välirauha

19. syyskuuta 1944 Suomi ja Neuvostoliitto solmivat Moskovan välirauhan. Suomi palautti vuoden 1940 Moskovan rauhan rajat, luovutti Petsamon, vuokrasi Porkkalan niemimaan 50 vuodeksi Neuvostoliitolle, joutui maksamaan sotakorvauksia sekä karkottamaan Saksan joukot — mistä kasvoi Lapin sota (1944–1945). Kovan hinnan maksaen Suomi säilytti kuitenkin itsenäisyytensä. Virolla ei ollut tätä onnea: sama Neuvostoliitto miehitti Viron, ja miehitys kesti vuoteen 1991.

Tappiot

Sota vaati suuria tappioita. Suomi menetti noin 63 200 kaatunutta tai kadonnutta ja lähes 158 000 haavoittunutta; Neuvostoliiton tappiot olivat arviolta 250 000–305 000 kaatunutta tai kadonnutta. Luvut antavat aavistuksen siitä, kuinka verinen tämä sota oli pienelle Suomen kansalle.

Yhteys meihin

Jatkosota koskettaa Viron tataariyhteisöä suoraan: Suomen armeijassa taisteli myös Viron tataareista koostuvia Suomen-poikia. He taistelivat Suomen vapauden puolesta ja palasivat sitten puolustamaan Viroa — Viro joutui siitä huolimatta neuvostomiehityksen alle. Katso myös Viron tataarien Suomen-pojat ja Kuolemantanssi kahden paholaisen välissä.

Lähteet: Continuation War (Wikipedia); Jätkusõda (Vikipedia); Soomepoisid (Infantry Regiment 200) (Wikipedia); 200. jalaväerügement (Vikipedia).