Ibrahim Zarip
Ibrahim Zarip (7. lokakuuta 1925 Tallinna – 22. syyskuuta 1994) oli Viron tataari (mišääritataari), Suomen-poika ja maanpakolaispoliitikko. Ruotsissa hän kuului Viron sosialistisen puolueen ulkomaanyhdistyksen johtokuntaan ja Viron kansallisneuvostoon, taistellen maanpaossa neuvostomiehitystä vastaan, ja oli yksi Ruotsin ensimmäisen muslimiyhteisön perustajista; myöhemmin New Yorkissa hän oli ulkovirolaisen yhteisön aktiivinen jäsen. Hän syntyi Virossa Viron kansalaisena, tallinnalaisen kauppiaan Umiar Zaripin poikana.
Ibrahim Zarip nuorena ja vanhemmalla iällä.
„Millest juttu — Eesti türklased“ („Mistä on kyse — Viron turkkilaiset“): virolaisen maanpakolaislehden juttu, jossa nuori Ibrahim astuu toimitukseen ja puhuu selvää viroa — „Synnyin Virossa ja olen Viron kansalainen.“
Suomi ja Ruotsi
Vuonna 1943 Ibrahim Zarip pakeni Suomeen välttääkseen mobilisoinnin Saksan miehitysjoukkoihin. Hän liittyi Suomen laivastoon matruusina, kävi koulutuksen Turussa ja palveli miinanraivaajalla; hän oli jatkosodan Suomen-poika. Vuonna 1944 hän saapui Ruotsiin poliittisena pakolaisena — Suomen ja Neuvostoliiton välisessä rauhansopimuksessa oli lauseke „Neuvostoliiton ihmisten“ palauttamisesta. Vuonna 1949 hän oli Ruotsin ensimmäisen muslimijärjestön, Turk-Islam Föreningen i Sverige, perustajajäsen. Hän toimi Viron sosialistisen puolueen ulkomaanyhdistyksessä (Eesti Sotsialistliku Partei Välismaa Koondis) yhdessä puheenjohtaja Johannes Mihkelsonin ja Gustav Suitsun kanssa.
Teataja, 25.05.1953: teade ESPVK 1953. aasta üldkoosolekust ja juhatusest, mille liikmete seas oli Ibrahim Zarip.
Viron kansallisneuvoston yleiskokouksen kokoonpano, 12. kesäkuuta 1955: ESPVK:n edustajien joukossa on Ibrahim Zarip.
Saapuessaan hänet rekisteröitiin Turkin kansalaiseksi — tataaripakolaisen suojakeino Neuvostoliittoon palauttamista vastaan — ja hän taisteli asian eteen vuosia, kunnes viranomainen rekisteröi hänet 4. elokuuta 1952 uudelleen: „entinen Viron kansalainen, syntynyt 7.10.1925“; pöytäkirjassa on hänen oma lausuntonsa: „Olen aina pitänyt itseäni Viron kansalaisena.“ Hän työskenteli Fogdön maatilalla, Boråsin kutomatehtaalla, Eskilstunan metalliteollisuudessa ja Tukholmassa lampunvarjostinten kehysten mestarina; työnantajan arvio vuonna 1955: „kunnollinen ja ahkera — paras, jonka voi kuvitella“. Vuonna 1950 hän vieraili sisarensa Umugulsumin luona Butzbachissa (Saksan Yhdysvaltain vyöhyke). Vuonna 1956 hän muutti pakolaisten erityiskiintiön (Refugee Relief Act) nojalla Yhdysvaltoihin.
Yhdysvallat
Vuonna 1956 Ibrahim Zarip siirtyi New Yorkiin ja hänestä tuli offsetpainaja. Vuonna 1971 hänelle myönnettiin Yhdysvaltain patentti nro 3 605 622 painolevyn kohdistusmenetelmästä. Hän oli aktiivinen New Yorkin virolaisyhteisössä: auttoi hoitamaan New Yorkin Eesti Maja -talon peruskorjauksen asiakirjat (1991), osallistui ESTO ’92 -valmisteluihin ja toimi New Yorkin virolaisten filatelistien seurassa.
Viron filatelistiseuran 15-vuotisretki Morristowniin (New Jersey); Ibrahim Zarip takarivissä.
Aikajana
Suomi (1943–1944)
9. marraskuuta 1943 — saapui Suomeen ja liittyi vapaaehtoisena Suomen puolustusvoimiin.
20. marraskuuta 1943 — otettiin virallisesti Suomen laivastoon matruusina.
1943–1944 — koulutus Turussa; palveli miinanraivaajalla (yksikkö 1/eriP/Tur.LA).
18. syyskuuta 1944 — kotiutettiin Suomen laivastopalveluksesta.
Ruotsi (1944–1956)
9.–18. elokuuta 1944 — saapui Ruotsiin poliittisena pakolaisena.
30.–31. joulukuuta 1946 — sai Johannes Mihkelsonilta kutsun liittyä Viron sosialistiseen seuraan (Eskilstuna).
22. lokakuuta 1949 — Turk-Islam Föreningen i Sverige (Ruotsin ensimmäisen muslimijärjestön) perustajajäsen.
maaliskuu 1952 — valittiin ulkomaanyhdistyksen tilintarkastuslautakuntaan. Lähde: Eesti Teataja, 22.03.1952; Stockholms-Tidningen Eestlastele, 20.03.1952.
15. maaliskuuta 1953 — valittiin Viron sosialistisen puolueen ulkomaanyhdistyksen tilintarkastuslautakuntaan.
9. toukokuuta 1953 — valittiin ulkomaanyhdistyksen johtokuntaan (Tukholma). Lähde: Teataja, 25.05.1953.
24. huhtikuuta 1954 — valittiin jälleen ulkomaanyhdistyksen johtokuntaan. Lähde: Välis-Eesti, 09.05.1954; Stockholms-Tidningen Eestlastele, 05.05.1954.
20. maaliskuuta 1955 — nimitettiin kustantamon „Teataja“ neuvostoon.
12. kesäkuuta 1955 — kuului ESPVK:n edustajana Viron kansallisneuvoston yleiskokoonpanoon (yhdessä J. Mihkelsonin, B. Mäelon, R. Kolkin ja M. Treilmanin kanssa). Lähde: Eesti Rahvusnõukogu Bülletään, 01.09.1955.
1955 — ESPVK:n varavarainhoitaja (abilaekur) ja puolueen nuoriso-osaston jäsen (johtajana R. Kolk). Lähde: Eesti Rahvusnõukogu Bülletään, 01.09.1955.
24. helmikuuta 1956 — Ruotsin ulkomaalaislautakunta myönsi „takaisinottotodistuksen“.
maaliskuu–huhtikuu 1956 — muutti Ruotsista New Yorkiin. Lähde: Vaba Eesti Sõna, 05.04.1956.
Yhdysvallat (1956–1994)
1956–1960-luku — asettui New Yorkiin; opiskeli New York City Technical Collegessa ja hänestä tuli ammattioffsetpainaja.
7. huhtikuuta 1967 — valittiin New Yorkin virolaisen filatelistiseuran johtokuntaan (puheenjohtaja August Veri; muut A. Kotkas, G. Plaks ja J. Vinnal); seura julkaisi „Eesti Filatelist“ -lehteä. Lähde: Eesti Päevaleht (Estniska Dagbladet), 07.04.1967.
21. huhtikuuta 1968 — valittiin New Yorkin virolaisten filatelistien seuran sihteeriksi.
14. heinäkuuta 1969 — jätti Yhdysvaltain patenttihakemuksen (painolevyn kohdistusmenetelmä).
20. syyskuuta 1971 — sai Yhdysvaltain patentin nro 3 605 622.
1978 — merkitty Viron avustuskomitean (EAK) lahjoittajaksi; Long Island City.
1. elokuuta 1991 — nimitettiin New Yorkin Eesti Maja -talon peruskorjauksen tekniseen toimikuntaan; järjesteli päiväkausia New Yorkin kaupungin virastoissa peruskorjauksen asiakirjat (Vaba Eesti Sõna, 01.08.1991).
13. kesäkuuta 1992 — auttoi ESTO ’92:n alla kunnostamaan Eesti Maja -taloa (Vaba Eesti Sõna, 25.06.1992).
22. syyskuuta 1994 — kuoli polkupyöräonnettomuuden seurauksena, kun auto törmäsi häneen. Haudattu Valley Memorial Parkin „Muhammedin puutarhaan“ Novatossa.
1994 — hänen kuolemansa jälkeen kaikki hänen henkilökohtaiset tavaransa myytiin huutokaupalla sairaanhoitolaskujen kattamiseksi.
Katso myös
Lähteet: virolainen maanpakolaislehdistö (Vaba Eesti Sõna); Suomen-poikien aineistot; Yhdysvaltain patentti nro 3 605 622. Ruotsin valtionarkisto: Statens Utlänningskommission, asiakirjakansio F 1 AC-23106 (Zarip, Ibrahim).