Viron tataarit säilyttivät viron kielen myös maanpaossa
Maanpaossa — ennen kaikkea Ruotsissa ja Yhdysvalloissa — Viron tataarit eivät säilyttäneet ainoastaan tataariperintöään. He säilyttivät myös viron kielen ja virolaisen identiteetin. Yhteisön oman määritelmän mukaan Viron tataari on ”henkilö, joka on kulttuuriltaan virolainen ja etnisyydeltään tataari” — ja sellaisina he pysyivät myös kaukana kotoa.
Viron kieli maanpaossa
Viron tataarit puhuivat viroa äidinkielenään. Kun Ibrahim Zarip astui maanpakolaisvirolaisen sanomalehden toimitukseen, tarina ”Eesti türklased” (Stockholms-Tidningen Eestlastele, 18. helmikuuta 1948) tallensi hänet näin: nuorukainen puhui selvää viroa ”kuin tavallinen virolainen”, mutta ”hänessä tuntee vieraan veren — tummat silmät ovat kuin hehkuvia hiiliä. Sellaisia silmiä ei virolaisilla ole.” Kysymykseen, miten hän hallitsee viron kielen niin hyvin, hän vastasi: ”Olen syntynyt Virossa ja olen Viron kansalainen, samoin sisareni.” Jutussa mainitaan myös, että Ibrahim palveli ruotsalaisella laivalla ja hallitsi moitteettomasti myös ruotsin, ja että samana iltapäivänä hän luovutti Viron komiteassa keräyslistan kerättyään Viron koulun hyväksi 20 kruunua. Tarina päättyy: ”Kotimaassamme oli aiemmin Viron ruotsalaisia, Viron saksalaisia, Viron venäläisiä ja Viron juutalaisia. Nyt tiedämme, että meillä oli myös Viron turkkilaisia.” Viron kieli oli heille kotielämän ja identiteetin luonnollinen osa, jonka he kantoivat mukanaan vieraalle maalle.
”Eesti türklased” (Stockholms-Tidningen Eestlastele, 18. helmikuuta 1948) — tarina, jossa toimitus ihmettelee Ibrahim Zaripin selvää viroa ja hän vastaa: ”Olen syntynyt Virossa ja Viron kansalainen, samoin sisareni.”
Maanpakolaisvirolainen yhteisöelämä
Maanpaossa Viron tataarit liittyivät tataari-turkkilaisten järjestöjen lisäksi myös virolaisiin pakolaisjärjestöihin. Ibrahim Zarip kuului Eesti Sotsialistliku Partei Välismaa Koondise (ESPVK) -järjestön — joka taisteli neuvostomiehitystä vastaan ja on nykyisten sosiaalidemokraattien edeltäjä — johtokuntaan, toimi New Yorgi Eesti Filatelistide Selts -seuran sihteerinä, auttoi järjestämään New Yorgi Eesti Maja -taloa ja osallistui ESTO ’92 -juhlien valmisteluihin. Hänen toimintaansa käsitteli vironkielinen pakolaislehti Vaba Eesti Sõna. Näin he elivät täysipainoista maanpakolaisvirolaista yhteisöelämää.
Uskollisuus vapaalle Virolle
Heidän siteensä Viroon ei ollut pelkästään kielellinen. Umugulsum Zaripin vuoden 1945 pakolaisten rekisteröintilomakkeen toivotun kohdemaan kohtaan on merkitty, että hän haluaa mennä Isoon-Britanniaan tai sen dominioihin ”siinä tapauksessa, ettei Viron itsenäisyyttä palauteta sellaisena, kuin se oli ennen 28. syyskuuta 1939”. Heidän kotinsa ja toivonsa oli vapaa Viro.
Maanpakolaisvirolaiset tataarit kantoivat mukanaan kaksinkertaista uskollisuutta: tataariperintöä — he perustivat Ruotsin ensimmäisen muslimiseurakunnan — sekä viron kieltä ja Viron asiaa. Tämä kaksoiskuuluvuus, kulttuuriltaan virolainen, etnisyydeltään tataari, säilyi myös vieraalla maalla.
Katso myös
Lähteet: ”Eesti türklased”, Stockholms-Tidningen Eestlastele, 18. helmikuuta 1948 (dea.digar.ee); For Estonia (ml. Umugulsum Zaripin DP-rekisteröintilomake); maanpakolaisvirolainen lehdistö (Vaba Eesti Sõna).