Viron tataarit säilyttivät viron kielen myös maanpaossa
Maanpaossa — ennen kaikkea Ruotsissa ja Yhdysvalloissa — Viron tataarit eivät säilyttäneet ainoastaan tataariperintöään. He säilyttivät myös viron kielen ja virolaisen identiteetin. Yhteisön oman määritelmän mukaan Viron tataari on ”henkilö, joka on kulttuuriltaan virolainen ja etnisyydeltään tataari” — ja sellaisina he pysyivät myös kaukana kotoa.
Viron kieli maanpaossa
Viron tataarit puhuivat viroa äidinkielenään. Kun Ibrahim Zarip astui maanpakolaisvirolaisen sanomalehden toimitukseen, hän puhui — kuten tarinaan ”Eesti türklased” on tallennettu — selvää viroa aivan kuin tavallinen virolainen. Hän sanoi: ”Synnyin Virossa ja olen Viron kansalainen.” Viron kieli oli heille kotielämän ja identiteetin luonnollinen osa, jonka he kantoivat mukanaan vieraalle maalle.
”Eesti türklased” — tarina maanpakolaisvirolaisessa sanomalehdessä, jossa Ibrahim Zarip vastaa selvällä viron kielellä: ”Olen syntynyt Virossa ja Viron kansalainen.”
Maanpakolaisvirolainen yhteisöelämä
Maanpaossa Viron tataarit liittyivät tataari-turkkilaisten järjestöjen lisäksi myös virolaisiin pakolaisjärjestöihin. Ibrahim Zarip kuului Eesti Sotsialistliku Partei Välismaa Koondise (ESPVK) -järjestön — joka taisteli neuvostomiehitystä vastaan ja on nykyisten sosiaalidemokraattien edeltäjä — johtokuntaan, toimi New Yorgi Eesti Filatelistide Selts -seuran sihteerinä, auttoi järjestämään New Yorgi Eesti Maja -taloa ja osallistui ESTO ’92 -juhlien valmisteluihin. Hänen toimintaansa käsitteli vironkielinen pakolaislehti Vaba Eesti Sõna. Näin he elivät täysipainoista maanpakolaisvirolaista yhteisöelämää.
Uskollisuus vapaalle Virolle
Heidän siteensä Viroon ei ollut pelkästään kielellinen. Umugulsum Zaripin vuoden 1945 pakolaisten rekisteröintilomakkeen toivotun kohdemaan kohtaan on merkitty, että hän haluaa mennä Isoon-Britanniaan tai sen dominioihin ”siinä tapauksessa, ettei Viron itsenäisyyttä palauteta sellaisena, kuin se oli ennen 28. syyskuuta 1939”. Heidän kotinsa ja toivonsa oli vapaa Viro.
Maanpakolaisvirolaiset tataarit kantoivat mukanaan kaksinkertaista uskollisuutta: tataariperintöä — he perustivat Ruotsin ensimmäisen muslimiseurakunnan — sekä viron kieltä ja Viron asiaa. Tämä kaksoiskuuluvuus, kulttuuriltaan virolainen, etnisyydeltään tataari, säilyi myös vieraalla maalla.
Katso myös
Lähteet: For Estonia (ml. tarina ”Eesti türklased” ja Umugulsum Zaripin DP-rekisteröintilomake); maanpakolaisvirolainen lehdistö (Vaba Eesti Sõna).