Syytön Viro: tataarien hyvä elämä ennen vuotta 1939 ja virolaiset Nürnbergissä
Syytön Viro: tataarien hyvä elämä ennen vuotta 1939 ja virolaiset Nürnbergissä
Ennen 28. syyskuuta 1939 muslimit — pääasiassa mišäritataarit — elivät vapaassa Virossa erittäin hyvin. Viro oli syytön: ei sodan lietsoja, vaan uhri, jota Stalin ja Hitler pakottivat. Silti virolaiset vartioivat sodan jälkeen Nürnbergin oikeudenkäyntiä — juuri sitä, jossa tuomittiin kuolemaan Ribbentrop, jonka Molotovin kanssa solmima sopimus sinetöi Viron kohtalon.
Tataarien hyvä elämä vapaassa Virossa
Toomas Abiline on dokumentoinut, että tataareilla oli aikakauteensa nähden poikkeuksellisen paljon vapauksia ja liberaali ympäristö, jossa heidän kulttuurinsa, kielensä ja tapansa saivat säilyä ja jopa kukoistaa Viron kaksikymmenvuotisen itsenäisyyden ikkunassa (1920–1930-luvuilla).
Tuohon aikaan tataarit perustivat oman kulttuurijärjestönsä, ostivat Narvasta Pohjois-Viron pankin rakennuksen perustaakseen sinne kulttuuri- ja uskonnollisen keskuksen; vuonna 1938 muslimeille avattiin koulu, ja Tallinnassa oli oma hautausmaa. Yhteisö koostui pääasiassa mišäritataareista, joita kutsuttiin myös muhamettilaisiksi.
Rukoukset Viron valtion puolesta
Tataarit ja muut muslimit rukoilivat Viron valtion puolesta. Tärkeää uskonnollista juhlaansa ”Aide Fitr” (Eid al-Fitr) he viettivät Narvan Muhamedin seurakunnassa, johon kokoontui muslimeja Narvasta ja muualta; rukouksia johti imaami M. Haerdinov. Merkillepantavaa on, että he rukoilivat tuona juhlana Viron hallituksen johtajien puolesta — dokumentoitu on heidän rukouksensa Viron hallituksen puolesta vuoden 1936 Eid al-Fitrissä.
Imaami Alimdžan Idris: «Pitäkää Viron tasavaltaa omana valtionanne!»
Volgantataari, imaami Alimdžan Idris, joka kävi näillä seuduilla usein ja opetti paikallisille muslimeille arabian kieltä, oli hämmästynyt muslimien hyvästä asemasta Virossa: oli uskonnollinen yhdistys eikä syrjintää. Vuonna 1934 hän sanoi paikallisille muslimeille pitämässään puheessa:
Te asutte nyt Virossa. Viron tasavallan nykyisellä hallituksella ei ole mitään yhteyttä entiseen tsaarin Venäjään eikä nykyiseen Neuvosto-Venäjään, joissa muslimit olivat ja ovat toisen luokan kansalaisia. Viron tasavallan perustuslaki antaa vähemmistökansallisuuksille samat oikeudet kuin alkuperäisväestölläkin, ja hallitus ja muut toimeenpanevat vallat ovat noudattaneet tätä periaatetta. Ei ole yhtäkään muslimia, joka voisi valittaa, että hallitus olisi tehnyt heille vääryyttä. Pitäkää Viron tasavaltaa omana valtionanne!
Vanha hautausmaa Tallinnassa
Tallinnassa tataareilla oli oma muhamettilaisten hautausmaa — nykyisen keskustan alueella. Sen portit ovat huhujen mukaan päätyneet jonnekin Krimille, mutta kukaan ei tiedä minne. Nykyään paikka on hylätty; yhteistyössä Viron sotamuseon kanssa on kuitenkin vireillä suunnitelmia, jotta siitä tulisi arvokas muistopaikka.
Kahdessakymmenessä vuodessa Viro oli saavuttanut niin paljon, että se oli monen mittarin mukaan Suomen kanssa samalla taloudellisella tasolla. Pian kaikki tämä loppui.
28. syyskuuta 1939: kaikki muuttuu
Sinä päivänä Neuvostoliitto pakotti Viron allekirjoittamaan Moskovassa niin sanotun keskinäisen avunannon sopimuksen. Viron viimeiset vapauden hetket kuluivat sananmukaisesti Molotovin ja Ribbentropin välissä, Stalinin katseen alla — saman sopimuksen (Molotov–Ribbentrop) laatijat olivat läsnä Viron kukistumisen todistajina. Viro ei ollut syyllinen, vaan uhri. Katso tarkemmin: 28. syyskuuta 1939: Kuolemantanssi kahden pirun välissä saatanan katseen alla.
Painostus alkoi jo ennen allekirjoitusta: kun puolalainen sukellusvene Orzeł pakeni Tallinnasta 18. syyskuuta, neuvostolaivat ja -lentokoneet loukkasivat Viron aluevesiä ja ilmatilaa; 24. syyskuuta Molotov uhkasi Moskovassa ulkoministeri Selteriä maalta, mereltä ja ilmasta, ja Viron rajalle koottiin joukkoja. Tukikohtasopimusta rikottiin sitten heti. Sopimus salli 25 000 sotilasta — jo 7. helmikuuta 1940 Viron hallitus protestoi: maassa oli 27 300 neuvostosotilasta, lentokoneet olivat pudottaneet pommeja Viron maaperälle ja laskeutuneet tukikohtien ulkopuolelle. Talvisodan ensimmäisestä päivästä lähtien Neuvostoliiton ilmavoimat lensivät Viron tukikohdista taistelulentoja Suomea vastaan; toukokuussa 1940 vaadittiin lisää maata ja lisäjoukkoja. Vapaassa Virossa seisoivat vieraan vallan iskuryhmät — ja kesäkuussa 1940 juuri nämä tukikohtajoukot valtasivat maan sisältäpäin (ks. Molotov–Ribbentrop-sopimus). Ja kun miehitysvalta 14. kesäkuuta 1941 karkotti yli 10 000 ihmistä Siperiaan, operaatio Barbarossaan oli enää kahdeksan päivää — karkotusyönä Stalin ja Hitler olivat yhä sopimuskumppaneita.
Viron syyttömyys ja Nürnberg
Viro oli sekä Hitlerin että Stalinin uhri — syytön molempien rikokseen. Sodan jälkeen Viron 4221. työpalvelukomppania vartioi Nürnbergin oikeudenkäyntejä — komppania, jolla ei ollut mitään yhteyttä natsi- eikä neuvostojoukkoihin. Heitä kiiteltiin ”Nürnbergin varuskunnan parhaana työpalvelukomppaniana” (Max S. Leonard, 1. luutnantti, 1948). Juuri tässä oikeudenkäynnissä hirtettiin ensimmäisenä Joachim von Ribbentrop — mies, jonka Molotovin kanssa solmima sopimus määräsi Viron kohtalon. Näin vapaan Viron miehet vartioivat niiden oikeudenkäyntiä, jotka olivat myötävaikuttaneet Viron tuhoon.
Tataarit taistelivat Viron puolesta
Viron tataarit eivät olleet vain miehityksen uhreja — he taistelivat Viron puolesta. Toisen maailmansodan aikana Viron tataarien Suomen-pojat liittyivät Suomen puolelle vastustamaan neuvostomiehitystä; heidän joukossaan oli Ibrahim Zarip. Taistelu jatkui maanpaossa sanoin: Ruotsissa Ibrahim Zarip kuului Viron sosialistisen puolueen ulkomaanyhdistyksen (ESPVK) johtokuntaan ja Viron kansallisneuvostoon, ja ulkovirolainen yhteisö auttoi — yhdessä ESPVK:n kanssa — Kerstenin komiteaa tallentamaan miehityksen totuuden kansainväliseen historiaan. Näin Viron tataarit seisoivat Viron valtion puolesta sekä asein että sanoin.
Katso myös
Lähteet: Zaripien perheen kokoelma; Toomas Abiline (Viron tataarien historia); imaami Alimdžan Idrisin vuoden 1934 puhe; 4221. työpalvelukomppanian kiitoskirje (Max S. Leonard, 1948); Cato Journal (2021), Viron ja Suomen taloudellinen vertailu.