Venäjä ja sen sotilaat: Ukrainan sota

Tämä sivu käsittelee sitä, miten Venäjä kohtelee omia sotilaitaan — sekä ennen vuoden 2022 täysimittaista hyökkäystä Ukrainaan että sen aikana —, millainen on tämän käytöksen psykososiaalinen juuri, miten Venäjän armeija muuttui sodan kuluessa ja mitä tapahtui Butšassa, mukaan lukien lapsille. Tämä on sama valtio ja sama armeija, joka lähettää suhteettoman paljon kuolemaan omien vähemmistökansojensa poikia — niiden kansojen joukossa, joiden parissa elävät myös tataarit.

Ennen sotaa: dedovštšina ja väkivaltakulttuuri

Venäjän (ja aiemmin neuvostoliittolaista) armeijaa on pitkään vaivannut dedovštšina — kirjaimellisesti „isoisien valta”. Kyse on nuorempien varusmiesten institutionalisoidusta kiusaamisesta: palvelusajan mukaan järjestetystä hierarkiasta, jossa toisen vuoden sotilaat hallitsevat ensimmäisen vuoden sotilaita — juoksuttamisesta aina pahoinpitelyyn, kidutukseen ja seksuaaliväkivaltaan saakka. Ihmisoikeusjärjestöt (esim. Human Rights Watch) ovat kuvanneet tätä järjestelmälliseksi kaltoinkohteluksi; arvioiden mukaan noin 50–80 % varusmiehistä joutuu kokemaan väkivaltaa, nöyryytystä tai kiusaamista. Puolen vuoden välein palvelukseen kutsutaan lähes 130 000 nuorta miestä. Tällainen järjestelmä jättää sotilaan brutalisoituneena ja traumatisoituneena — ja opettaa hänet siirtämään kipua eteenpäin.

Sotilas kulutustavarana (2022→)

Helmikuusta 2022 lähtien Venäjän armeijan tunnusomaista on ollut sotilaan käyttö kulutustavarana: huonosti varustettua ja koulutettua jalkaväkeä lähetetään toistuviin hyökkäyksiin (ns. „lihamyllytaktiikka”) paljastamaan vihollisen asemat ja tuli. Työvoimapulan lieventämiseksi värvättiin vankeja: Wagner-ryhmä, jonka kokoonpanosta yli 80 % oli tuomittuja, käytti heitä Bahmutin taistelussa; Britannian puolustusministeriön arvion mukaan maaliskuuhun 2023 mennessä noin puolet värvätyistä vangeista oli kaatunut tai haavoittunut. Wagnerin jälkeen valtio loi Storm-Z- ja Storm-V -rangaistusyksiköt — kevyesti koulutetuista rikollisista koostuvat yksiköt, joita käytettiin kulutettavana jalkaväkenä (julkisiksi tulivat huhtikuussa 2023). Syyskuussa 2022 julistettiin osittainen liikekannallepano. Tappioita salataan: tietojen mukaan tuomioistuinten tietokannoista poistettiin kadonneeksi tai kuolleeksi julistamista koskevia hakemuksia. Sodan taakka lankeaa suhteettomasti vähemmistöalueille.

Käytöksen psykososiaalinen juuri

Analyytikot yhdistävät tämän käytöksen väkivallan „alaspäin valuvaan” logiikkaan: dedovštšinan alla brutalisoitunut sotilas siirtää oppimansa väkivallan eteenpäin — hierarkiassa alempana oleville, siviileille ja viholliselle. Tähän liittyy komentoketjun kulttuuri, jossa aloitteellisuutta ja huolenpitoa ei odoteta alhaalta ylös, sekä propaganda, joka dehumanisoi vastustajan. Lopputulos ei ole sattumaa: järjestelmä, joka kohtelee omia sotilaitaan kulutustavarana, kohtelee muita vielä pahemmin.

Armeijan kehitys sodan kuluessa

Helmikuussa 2022 suunniteltiin nopeaa salamasotaa: maahanlasku Hostomelin lentokentälle ja kilometrien pituinen kolonna kohti Kiovaa. Se epäonnistui, ja Venäjän joukot vetäytyivät Kiovan luota maaliskuun loppuun mennessä. Seurasi siirtyminen uuvutussotaan — massiivinen tykistötuli Donbassissa. Syyskuussa 2022 seurasi liikekannallepano, vuosina 2022–2023 Wagnerin ja rangaistusyksiköiden „lihalainehet” Bahmutin luona. Vuoteen 2023 mennessä Venäjän armeija oli sopeutunut: rakennettiin syvät puolustuslinjat ja lennokkien, erityisesti FPV-hyökkäyslennokkien, osuus kasvoi. Sodasta tuli yhä enemmän uuvutus- ja lennokkisota, jossa kaluston ehtymistä korvataan ihmismäärällä ja sopeutumisella.

Butša

Venäjän joukot tunkeutuivat Butšaan (lähellä Kiovaa) 27. helmikuuta 2022 ja vetäytyivät maaliskuun lopussa; Ukrainan joukot saapuivat kaupunkiin 1. huhtikuuta. Paikallisviranomaisten mukaan Butšasta löydettiin 458 ruumista (elokuuhun 2022 mennessä), joista 419 oli tapettu väkivaltaisesti. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun operaatio ja Human Rights Watch dokumentoivat laittomia teloituksia, kidutusta ja tahdonvastaisia katoamisia; dokumentoitu on myös seksuaaliväkivaltaa. Venäjän virallinen kanta oli, että verilöyly oli „lavastettu” — ulkoministeri Lavrovin ja YK-edustaja Nebenzjan mukaan „väärennös”. Näitä väitteitä eivät tue todisteet: satelliittikuvat osoittivat ruumiiden olleen samoissa paikoissa jo viikkoja ennen Venäjän joukkojen vetäytymistä. Butša ei ollut poikkeus — pelkästään Kiovan alueelta löydettiin kesäkuuhun 2022 mennessä yli 1300 ruumista. Huomionarvoista on, ettei näitä rikoksia tehnyt uupunut tai epätoivoinen joukko: Butšassa olivat sodan alkupäivinä sisällä Venäjän ammattiyksiköt — sotilaat parhaassa iässään ja parhaalla, „venäläisellä” varustuksella —, eivät myöhemmin liikekannalle pannut tai rangaistusosastot. Julmuus tuli siis joukon ytimestä, ei sen rappiosta.

Butša ja lapset

Väkivalta kohdistui myös lapsiin. Butšan alueen syyttäjänviraston mukaan lapsia ammuttiin tahallaan: sotilaat avasivat tulen pakenevia perheitä kohti — mukaan lukien autoja kohti, joihin oli merkitty sana „lapset” ja sidottu valkoinen kangas —, samoin siviilien kotien kohti.

Yksittäistapauksia on dokumentoitu. Erään pakenevan autokolonnan ensimmäistä autoa ammuttiin konekiväärisarjalla, jolloin lapset ja heidän äitinsä kuolivat; toisessa tapauksessa tarkka-ampuja tappoi lapsen ampuen metsästä perheen autoa (CNN). Butšan alueen Vorzelissa sotilaat heittivät kellariin savukranaatin ja ampuivat sieltä ulos tullutta naista ja lasta — lapsi kuoli (Human Rights Watch). Yksi teini-ikäinen poika jäi henkiin murhayrityksestä ja voi todistaa (PBS Frontline). Perheenjäseniä, mukaan lukien lapsia, pakotettiin katsomaan rikoksia vierestä, ja seksuaaliväkivalta ulottui alaikäisiin (YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto). Toimittajat näkivät leikkikentän lähellä myös palaneen lapsen ruumiin.

Lukumäärällä ei ole tässä koskaan merkitystä — jokainen lasta vastaan kohdistettu rikos on rikos itse elämää vastaan.

Laajempi ja Butšasta erillinen lapsia vastaan kohdistettu rikos on ukrainalaislasten pakkosiirtäminen Venäjälle: 17. maaliskuuta 2023 Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) antoi pidätysmääräykset Vladimir Putinia ja lasten oikeuksien valtuutettua Maria Lvova-Belovaa vastaan juuri ukrainalaislasten laittomasta karkottamisesta ja uudelleensijoittamisesta miehitetyiltä alueilta Venäjälle. Tämä lasten ryöstäminen ei ole Butšalle ominaista, vaan koko miehitystä koskeva kaava.

Kohtelu: sodan alku ja nykyhetki

Sotilaiden kohtelu on muuttunut sodan kuluessa. Helmikuussa 2022 monet sotilaat eivät tienneet menevänsä sotaan — heille kerrottiin, että kyse oli harjoituksista —, ja upseerin kuukausipalkka oli noin 81 000 ruplaa (~950 dollaria). Syyskuussa 2022 seurannut osittainen liikekannallepano oli epäsuosittu ja pakottava. Sen sijaan Kreml siirtyi rahalla houkuttelemiseen: kertakorvaukset nousivat 195 000:sta 400 000 ruplaan ja alueelliset värväyspalkkiot ylsivät paikoin jopa 3 miljoonaan ruplaan (~30 000 dollariin). Sodasta tuli tulonlähde — erityisesti köyhemmille alueille —, mihin liittyy myös suuri „korvaus” kaatuneen perheelle. Kohtelun sisältö on kuitenkin pysynyt samana: sotilas on kulutustavaraa. BBC:n ja Mediazonan mukaan „vapaaehtoiset” ovat nyt suurin kaatuneiden ryhmä, ja syyskuussa 2022 liikekannalle pannuista puolet kuoli ensimmäisten viiden kuukauden aikana; värväys tuskin kattaa tappioita. Näin siirtymä on tapahtunut petoksella sotaan lähetetystä varusmiehestä rahalla värvättyyn sopimussotilaaseen — mutta molemmissa tapauksissa kulutettavaan resurssiin.

Psykologia: Butšan aikaan ja nykyhetkellä

Myös sotilaiden psykologia on muuttunut. Butšan aikaan (alkukevät 2022) monet sotilaat olivat hämmentyneitä ja valmistautumattomia — osa luuli olevansa harjoituksissa eikä odottanut vastarintaa; luvatun nopean voiton sijaan he kohtasivat lannistavaa vastarintaa, mikä toi vihaa ja itseluottamuksen murenemista. Butšan tappamiset eivät kuitenkaan olleet kaoottinen raivonpurkaus: monet siviilit teloitettiin arkiaskareidensa lomassa, usein sidottuina. Tämä viittaa pikemminkin komentoketjun „lupaan” ja dedovštšinassa brutalisoituneeseen sotilaaseen, joka siirtää väkivallan alaspäin ja ulospäin (Foreign Policy). Tutkimukset korostavat, ettei julmuus vaadi mielisairautta — se syntyy tavallisista ihmisistä sallivassa institutionaalisessa ja ideologisessa järjestelmässä. Ajan myötä on tapahtunut normalisoitumista: salakuunnelluissa keskusteluissa tappamisia ei pidetty poikkeuksellisina vaan tavanomaisina. Nykyään joukko on vuosien uuvutuksesta, „lihalaineista” ja rangaistusyksiköistä tylsistynyt ja tottunut — brutaalius on muuttunut odotetuksi rutiiniksi, ei enää shokiksi (Atlantic Council).

Yhteys meihin

Tämä on sama valtio ja armeija, joka kohtelee omia sotilaitaan kulutustavarana ja lähettää suhteettoman paljon kuolemaan omien vähemmistökansojensa — burjaattien, tuvalaisten ja muiden, joiden joukossa elävät myös tataarit — poikia. Tämän ymmärtäminen on osa sitä, miksi yhteisö arvostaa vapautta.

Katso myös: Mitä tavalliselle venäläiselle opetetaan historiasta.

Lähteet: Dedovshchina (Wikipedia); Russian Military Hazing Creates Brutal Soldiers (Foreign Policy); Russian penal military units ja Storm-Z (Wikipedia); Assessing Russian Military Adaptation (Carnegie Endowment); Bucha massacre (Wikipedia); ICC arrest warrants (Kansainvälinen rikostuomioistuin).