Viron aika — kaikkein paras aika
Tämä sivu on yhteenveto kaikesta. Historialliset Viron tataarit ovat vaeltaneet pitkän tien — kõptšakin arolta ja Kultaisesta ordasta, vuosisatojen halki, Nižni Novgorodin kylistä Tallinnaan ja Narvaan. Tämä tarina on täynnä menetyksiä. Silti yksi johtopäätös jää kaiken sen yläpuolelle.
Pitkä tie arolta
Tataarien juuret ovat kõptšakin (kuumenin) arolla ja Kultaisessa ordassa. Samaa vanhaa arokieltä, jonka vuoden 1303 Codex Cumanicus pani kirjaan, mišärin kieli kantaa yhä eteenpäin. Ennen Viroon saapumistaan kansa oli elänyt vuosisatoja vieraan vallan alla — „700 vuotta orjuutta“, kuten virolaisetkin sanovat.
Viron aika: vapaus ja arvokkuus
Viron tasavallassa (1918–1940) — „Viron aikana“ — tataarit saivat ensimmäistä kertaa elää todella vapaasti. Heillä oli seurakunta, vuonna 1938 avattu koulu ja oma hautausmaa; he rukoilivat Viron hallituksen puolesta ja viettivät Eid al-Fitria Narvassa. Volgan tataari-imaami Alimdžan Idris sanoi vuonna 1934: „Pitäkää Viron tasavaltaa omana valtionanne.“ Viro kohteli heitä tasavertaisina — toisin kuin tsaarin-Venäjä ja neuvosto-Venäjä, jossa muslimit olivat toisen luokan kansalaisia. Se oli heidän paras aikansa.
Mitä menetettiin
28. syyskuuta 1939 ja vuoden 1940 neuvostomiehitys lopettivat sen. Seurakunnat hajotettiin, vanha muhamettilainen hautausmaa tuhottiin, kieli ja tavat hiipuivat ja monet salasivat pelosta alkuperänsä. Tataarialkuperästä jäi monille jäljelle vain nimi. „Viron aika“ jäi muistoksi.
Toivottu määränpää: Isoon-Britanniaan tai sen dominioihin, jos Viron itsenäisyyttä sellaisena kuin se oli ennen 28. syyskuuta 1939 ei palauteta.
Umugulsum Zaripin pakolaisten rekisteröintilomake (1945), kohta nro 12 — alkuperäisessä: "To Great Britain or her Dominions when the independence of Estonia as it was before Sept 28th 1939 will not be restored." Jos kotiin ei pääse, niin minne tahansa — mutta ei miehitettyyn Viroon.
Yhteenveto
Kaikkein paras aika täällä maan päällä on aina Viron aika.
— Umar Zarip
Historiallisille Viron tataareille koti on Viro, ja paras aika on vapaa Viro — tuo lyhyt, kirkas ikkuna, jolloin yhteisö sai olla se, mikä se on. Tämän muiston vaaliminen ja mišärin kielen pelastaminen on yritys tuoda osa siitä ajasta takaisin, sillä Viro on nimittäin taas olemassa.
Katso myös
28. syyskuuta 1939: Kuolemantanssi kahden paholaisen välissä saatanan katseen alla
Me olemme Viron mišär-tataareja
Lähteet: tämän tietämyskannan liittyvät sivut (ks. „Katso myös“).