Nižni Novgorodin muutto
Nižni Novgorodin muutto on maastamuuttoaalto, joka kuljetti 1800-luvun jälkipuoliskolla mišäritataarit Sergatšin seudun kylistä Itämeren rannikolle. Tästä yhdestä aallosta syntyi kolme sisaryhteisöä: Pietarin, Suomen ja Viron tataarit. Viron mišärien esivanhemmat ovat tämän muuton lapsia.
Väkijoukko Nižni Novgorodin markkinoilla vuoden 1891 kirjakaiverruksessa (Thomas Stevens (1891); public domain; Wikimedia Commons)
Sergatšin seudun kylät
Muuton lähtökohta oli ryhmä mišärikyliä — noin parikymmentä — Nižni Novgorodin kuvernementin Sergatšin piirikunnassa. Ne olivat vanhoja palvelustataarien kyliä, jotka olivat vuosisatoja säilyttäneet islamin ja mišärimurteen. Viron yhteisön lähteet mainitsevat lähtökylänä Kuj-Sudin; Suomen tataarien tunnetuin lähtökylä on Aktuk (Aktukovo).
Miksi lähdettiin
Kylät elivät heikolla maalla: 1800-luvulle tultaessa pelto- ja laidunmaata oli jäänyt yhä niukemmaksi eikä maatalous enää elättänyt perheitä. Kun maaorjuuden lakkauttaminen 1861 antoi talonpojille liikkumisvapauden, kyläläiset kääntyivät tulottomuudessaan kaupankäynnin puoleen — aluksi kausiluonteisena kiertokauppana, jossa talvella kuljettiin kauppamatkoilla ja kesällä palattiin kotiin peltotöihin.
Miten muutto tapahtui
Kiertokauppiaat myivät helposti mukana kannettavaa tavaraa: kankaita, turkiksia, valmisvaatteita ja saippuaa. Kauppamatkat ulottuivat aluksi Pietariin; rautatie teki Luoteis-Venäjän saavutettavaksi ja Pietarista liikuttiin edelleen Suomeen (1860-luvun lopulta lähtien) ja Viroon. Muutto oli ketjumuuttoa: yhden kylän kauppiaat kutsuivat perässään sukulaisia ja kyläläisiä sekä ottivat mukaan oppipoikia — Tallinnan kauppias Zakir Zakerov toi kotikylästään kerralla jopa tusinan verran nuorukaisia, jotka opettelivat kaksi vuotta ammattia ja saivat viettää kuukauden lepoa kotikylässä.
Kolme haaraa
Pietari jäi muuton ensimmäiseksi solmukohdaksi, ja sinne kasvoi suuri tataariyhteisö. Suomeen Sergatšin kauppiaat saapuivat 1860-luvun lopulta; sikäläinen mišäriyhteisö sai vapaassa Suomessa elää keskeytyksettä eteenpäin ja vaalii kieltään ja uskoaan tähän päivään asti. Viroon saapunut haara perusti yhteisöt Tallinnaan ja Narvaan; Viron tasavallan aikana kukoistaneen yhteisön mursi neuvostomiehitys. Kolme haaraa pitivät tiivistä yhteyttä — Viron tataarien kulttuuriseura teki retkiä Suomeen ja Suomen imaamit palvelivat Viron seurakuntia.
Yhteys kotikylään
Maastamuuttaneet pitivät yhteyttä kotiseutuunsa: kauppiaat lähettivät rahaa kotiin ja Sibgadulla Mähdejev lahjoitti kotikylälleen varoja kaivojen ja siltojen rakentamiseen. Yhteys katkesi 1920-luvun puolivälissä, kun neuvostomiehityksen viranomaiset sulkivat rajan — Viron tataarit menettivät yhteyden Tatarstanin ja Nižni Novgorodin sukulaisiinsa vuosikymmeniksi.
Katso myös
Lähteet: Toomas Abiline ja Ringo Ringvee, ”Estonia” (Brill, 2016), s. 105–127; Wikipedia ”Finnish Tatars” ja ”Mishar Tatars”; Helsingin kaupungin historiaportaali (”Tatars in Helsinki”).