Tallinnan vanha katolinen hautausmaa
Tallinnan vanha roomalaiskatolinen hautausmaa — kansan suussa „Puolanmäki” — sijaitsi osana Siselinnan nekropolia. Se on yksi vähemmistöseurakuntien hautapaikoista, jotka NSVL:n miehitysvalta tuhosi; ks. Viron hautausmaiden koontisivu.
Puolanmäki — Tallinnan vanhan roomalaiskatolisen hautausmaan alue. Kuva: Velirand (CC0), Wikimedia Commons.
Yhteisö ja ulkoasu
Hautausmaa palveli Tallinnan roomalaiskatolista yhteisöä. Hautatekstien mukaan sinne on haudattu puolalaista, saksalaista, ranskalaista, englantilaista ja venäläistä syntyperää olevia ihmisiä, 1930–1950-luvuilla myös virolaisia ja liettualaisia; seurakunnalla oli papeille erillinen 30 m²:n hautapaikka. 1930-luvun inventaario laski 44 aidattua hautapaikkaa ja vähintään 54 ristiä (11 marmorista, 5 valurautaista) sekä hautamonumentteja kuudella paikalla.
Haudattujen joukossa oli paljon sotilaita, enimmäkseen puolalaista syntyperää, ja useita balttilaissaksalaisia paruuneja. Tunnetuimmista täällä lepäsivät hovineuvos Josef Bahrynowsky (hautakappelissa), valtioneuvos paruunatar Gabriele von Brinckmann (1790–1863, syntyään Hohenlohe-Schillingsfürst-Waldenburgin prinsessa), paruunit Johan Georg Gustav Kaulbass (1808–1883) ja D. Evald von Henning (1829–1890) sekä näyttelijä Marie Koch-Lipp (1832–1892). Vuonna 1925 rakennettiin insinööri H. Wiikmannin suunnitelman mukaan uusi vartijantupa.
Tuhoaminen
Hautausmaa suljettiin hautaamiselta vuonna 1955 yhdessä muun Siselinnan hautausmaan kanssa. Samana vuonna Eesti Projekt laati Herne-kadulle tennisstadionin suunnitelman (arkkitehti P. Tarvas), joka kattoi myös katolisen hautausmaan alueen ja jossa se oli tarkoitus muuttaa puistoksi. Vaikka stadion rakennettiin vain osittain, viherrakentamisohjelma koitui hautausmaan kohtaloksi: hautakappeli ja vartijantupa purettiin, ja hautausmaan länsirinteeseen rakennettiin suuri liuskekiviportaikko Herne-kadun varrelle. Nykyään hautausmaalla on säilynyt vain yksi hautamerkki.
Katso myös
Lähteet: Carl-Dag Lige ja Oliver Orro, „Igaviku paigad kaasaegses linnaruumis: Tallinna hüljatud kalmistud” — Muinsuskaitse aastaraamat 2007.