Tataarien tavat ja perinteet

Huomautus. Tässä kuvatut tavat ja juhlat (Sabantuy, Narduğan, Cıyın ym.) ovat Volgan tataarien perinteitä. Ne eroavat historiallisten Viron tataarien tavoista, jotka muistuttavat pikemminkin virolaisia tapoja.

Tataarien tavat ja perinteet kattavat Volgan tataarien kansanperinteet — kausiluonteiset juhlat, perhe- ja häätavat sekä teekulttuurin. Tämän katsauksen päälähteenä on Aygul Ahmetcanin verkkosivusto learntatar.com, joka kokoaa aliartikkeleita kevät- ja kesäjuhlista (Saban tuyı eli Sabantuy, Cıyın), talvipäivänseisauksen riitistä (Narduğan), kosinnasta, hautajaistavoista ja teekulttuurista. Keskeiset perinteet ovat pääosin koko Volgan tataarien alkuperää, mutta joihinkin niistä liittyy myös dokumentoituja mišäärien erityispiirteitä.

Sabantuy — kevätjuhla

Sabantuy (tataariksi Saban tuyı) tarkoittaa turkkilaisissa kielissä ”auran juhlaa” (saban ”aura” + tuy ”juhla”) ja on maatalouteen liittyvä merkkipäivä, joka juhlistaa kevätpeltotöiden päättymistä. Sen juuret ulottuvat esi-islamilaiseen aikaan, ja arabialainen matkailija ibn Fadlan kuvasi sitä vuonna 921; alun perin sitä vietettiin ennen kylvöaikaa, ja islamin ja kristinuskon leviämisen myötä siitä tuli maallinen juhla.

Sabantuyta viettävät tataarit, baškiirit, kazakit ja tšuvassit; baškiirit kutsuvat sitä nimellä Habantuy ja tšuvassit Akatuy.
Nykymuodossaan sitä vietetään noin 15. kesäkuuta – 1. heinäkuuta sunnuntaisin, alkaen kylistä ja huipentuen suurkaupungeissa.
Sabantuyta viettää tataaridiaspora kansainvälisesti, muun muassa Tallinnassa, samoin Moskovassa, Pietarissa, Prahassa, Istanbulissa, Kiovassa ja Taškentissa; Kiinassa se on tunnustettu aineettomaksi kulttuuriperinnöksi.

Sabantuyn kilpailut

Sabantuyn keskeinen kilpailu on köräš (kurash) — perinteinen paini, jossa vastustajat tarttuvat toisiinsa liinan tai vyön avulla. Voittajasta tulee batır (”sankari”), ja hän voittaa palkintoja, jotka ulottuvat pässistä autoon. Muihin kilpailuihin kuuluvat hevosella ratsastus, säkkijuoksu, tankoa pitkin kiipeäminen, muna-lusikkajuoksu ja ruukkujen rikkominen.

Tankoa pitkin kiipeämisen kilpailussa kiivetään noin 15–25 metrin korkuiseen liukkaaseen tankoon, jotta saataisiin kukko tai kirjailtu liina.
Säkkijuoksu kattaa noin 75–100 metriä.
learntatar.com luettelee Sabantuyn munapelit nimillä kükäyle uyın / yomırqalı uyın sekä lahjojen keräämistavan büllek cıyu, jonka aikana kotitalouksista kerättiin kirjailtuja esineitä ja liinoja.

Cıyın — kesäkokoontuminen ja neuvostovallan painostus

Cıyın oli kesäinen kansankokoontuminen, jota vietettiin kevätpeltotöiden ja heinänteon välissä ja jonka ajankohta määräytyi luonnonmerkkien mukaan (esimerkiksi ”kun ruis kukkii”). 1920-luvulle asti se oli tärkeämpi kuin Sabantuy; bolševikit hävittivät sen, ja kahden–kolmen sukupolven aikana se unohtui.

Vuonna 1925 Tataarien kommunistisen puolueen komitea suositteli kevätjuhla Sabantuyn yhdistämistä kesäkokoontumiseen Cıyın ja Sabantuyn siirtämistä kylvön jälkeiseen aikaan.
Tavoitteena oli tukahduttaa Cıyın, joka oli paikallisten asioiden käsittelyn foorumi ja jota pidettiin neuvostovaltaa vastaan suunnatun tyytymättömyyden lähteenä.

Narduğan — talvipäivänseisauksen riitti

Narduğan on ikivanha talvipäivänseisauksen riitti tataarien ja muiden Volgan alueen kansojen keskuudessa, ja sitä vietetään 21.–22. joulukuuta (kristinuskoon käännytettyjen keräšen-tataarien keskuudessa 25. joulukuuta – 5. tammikuuta). Nimi juontuu mongolin sanasta nar (”aurinko”) ja tataarin sanasta tuğan (”syntynyt”), heijastaen kunnioitusta aurinkoa ja taivaanjumala Tengriä kohtaan.

Narduğaniin kuului naamioituja talosta taloon -kiertueita, joissa osallistujat esittivät karhuja ja vuohia, pukeutuivat vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin, muunsivat ääntään ja peittivät kasvonsa.
Muslimipapisto vastusti sitä pakanallisena tapana; etnografi H. Gatina dokumentoi sen säilymisen 1900-luvun alkuun.
learntatar.comin mukaan mišääritataarien keskuudessa Narduğania kutsuttiin nimellä ”Raštuwa”; mišäärit valmistivat makeista nimeltä ”bawırsak” ja tekivät avioliitto- ja kohtaloennustuksia, muun muassa sormuksella avannosta otetussa vedessä.
Mišäärialueilla juhlapäivän munienvärjäystapa kantoi nimeä ”olı kön”.

Teekulttuuri

Tee saapui tataareille ”Suuren teetien” (Great Tea Road) kautta 1600–1700-luvuilla; sen toivat Itä-Turkestanin ja Buharan tataarikauppiaat, jotka saivat sitä Kiinasta ja Intiasta. Aluksi se oli eliitin juoma, kun taas rahvas käytti maidolla laimennettua taqta çäy'tä (tiilitee). Tarjoillun teen laadusta tuli emännän vieraanvaraisuuden symboli.

Hää- ja perhetavat

Perinteisten tataarihäiden kohokohta on teen tarjoileminen makean chak-chak-leivonnaisen kera, jota tarjotaan morsiamen kestityksenä; pöytään asetetaan makeiset, piiraat ja tee.

Katso myös

Lähteet: learntatar.com (Aygul Ahmetcan): Traditions, Saban tuyı, Winter rites — Narduğan, Cıyın, The Tatar tea culture; Wikipedia: Sabantuy (en), Sabantui (et), Islam in Estonia, Finnish Tatars, Mishar Tatars, Volga Tatars; tatarstan.eu (Sabantuy); articlewedding.com (Tatar wedding traditions).