Miehitysajan varjokieli
Neuvostomiehityksen aikana (1940–1991) ja jatkuvan tarkkailun alla Viron tataarien yhteisössä muodostui varjokieli — arkisanat saivat piilomerkityksen, jotta miliisistä, ilmiantajista ja vallasta voitiin puhua keskenään turvallisesti. Nämä merkitykset syntyivät juuri miehityksen aikana ja kantavat mukanaan yhteisön selviytymistarinaa.
Varjokieli: arkisana, piilomerkitys
Sana | Suora merkitys | Piilomerkitys miehityksen aikana |
|---|---|---|
Jilkä | olkapää | miliisi (miliisimies) |
Astanjõretse | ”alta kulkija” (astan ”alta” + jöretse ”kulkija”) | ilmiantaja eli informaattori |
Ätäts (muodossa ätsät) | kukko | ilmiantaja — Moskovan tataarien salanimi |
Orõslar | venäläiset (orõs monikossa) | neuvostomieliset, miehitysvaltaa kannattavat |
Miksi varjokieli syntyi
Miehitysvalta tarkkaili ja sorti; ilmiantajat ja miliisi olivat jokapäiväinen uhka. Voidakseen puhua heistä paljastamatta itseään yhteisö antoi tutuille sanoille uuden, piilotetun merkityksen. Näin olkapäästä (jilkä) tuli huomaamatta miliisi ja kukosta (ätäts) ilmiantaja. Tämä on saman pelon toinen puoli, joka pakotti monet tataarit salaamaan alkuperänsä ja vaihtamaan nimensä — kielellistä itsepuolustusta.
Sana orõs (venäläinen) on itse turkkilais-tataarilaista alkuperää (ei venäläinen laina); sen monikko orõslar sai miehityksen aikana merkityskerroksen ”neuvostomieliset, miehitysvaltaa kannattavat” — eroa tehtiin tavallisen venäläisen ja hallinnon välillä.
Katso myös: historiallisten Viron tataarien kulttuurinen kansanmurha ja virolaistuminen — saman miehitysajan paineen kielelliset jäljet.
Katso myös
Virolaistuminen: kuinka mišääritataareista tuli näkymätön vähemmistö
Neuvostoliitto tarvitsi apua taistellakseen entistä ystäväänsä vastaan
Lähteet: yhteisön perimätieto; ks. myös tämän tietämyskannan aiheeseen liittyviä sivuja.