Narvan historia
Narva on Viron itäisin kaupunki, joka sijaitsee Narvajoen varrella Venäjän rajalla. Vuosisatojen ajan se oli vauras kauppakaupunki ja Ruotsin ajan barokin helmi — ja samalla Viron tataarien toinen koti: jopa puolet historiallisesta Viron tataariyhteisöstä asui juuri Narvassa. Toinen maailmansota ja neuvostomiehitys muuttivat kaupungin tunnistamattomaksi.
Näkymä historialliseen Narvan kaupunkiin Narvajoen yli, öljymaalaus noin vuodelta 1894 (Oscar Kleineh (1846–1919); public domain; Wikimedia Commons)
Keskiaika ja Hansan kauppa
Linnoitus perustettiin Pohjois-Viron Tanskan vallan aikana 1200-luvulla (ensimmäinen kirjallinen maininta 1277). Vuonna 1345 Narva sai Lyypekin kaupunkioikeudet, ja 1346 Tanskan kuningas myi Pohjois-Viron alueet Liivinmaan ritarikunnalle. Koko keskiajan kaupungin elinehtona oli Hansan kaukokauppa, vaikka Tallinnan vastustuksen vuoksi Narvasta ei koskaan tullut Hansaliiton jäsentä eikä suurkaupunkia. Vuonna 1492 Moskovan suuriruhtinas Iivana III perusti toiselle rannalle Iivananlinnan (Ivangorodin) linnoituksen — kaksi linnoitusta seisovat vastakkain vielä nykyäänkin.
Ruotsin aika ja barokkikaupunki
Liivinmaan sodassa venäläiset joukot valtasivat Narvan 1558; vuonna 1581 Ruotsi valtasi kaupungin ja Narvasta tuli osa Ruotsin valtakuntaa. Ruotsin aikana rakennettiin Narvan kuuluisa barokkinen vanhakaupunki, ja 1680-luvulta lähtien pystytettiin kuuluisan sotilasinsinöörin Erik Dahlbergin suunnittelema mahtava bastionijärjestelmä. Narva kukoisti kauppakaupunkina; hetken jopa harkittiin, että siitä voisi tulla Ruotsin toinen pääkaupunki.
Suuri Pohjan sota
Suuren Pohjan sodan aikana Narvan luona käytiin marraskuussa 1700 ensimmäinen suuri taistelu Ruotsin kuninkaan Kaarle XII:n ja Venäjän tsaarin Pietari I:n joukkojen välillä — nuori Ruotsin kuningas voitti. Vuonna 1704 Pietari I valtasi kaupungin lopullisesti, ja Narva jäi Venäjän keisarikunnan osaksi. Tämän sodan jälkeen, kun eronneet sotilaat jäivät tänne, syntyi Viron alueelle myös ensimmäinen pysyvä tataariyhteisö.
Teollisuuskaupunki
Vuonna 1857 perustettiin Kreenholmin manufaktuuri, josta kasvoi yksi Euroopan suurimmista puuvillatehtaista — vuosisadan vaihteeseen mennessä siellä työskenteli noin 10 000 työläistä; vuonna 1872 siellä käytiin Viron ensimmäinen työläislakko. Vuosisadan loppuun mennessä Narvassa työskenteli 41 % koko Viron teollisuustyöläisistä. Teollisuuden vetovoima toi kaupunkiin myös mišäritataarikauppiaita, joiden asiakkaina olivat sekä työläiset että muut muslimit.
Narva ja Viron tataarit
Viron tasavallan aikana (1918–1940) Narva oli Tallinnan ohella Viron tataarien pääkeskus — yhteisön arvion mukaan täällä asui noin puolet Viron tataareista. Narvan muhamettilainen seurakunta rekisteröitiin 18. toukokuuta 1928, ja uskonnolliseksi keskukseksi muutettiin entinen Pohjois-Viron Pankin rakennus; 28. syyskuuta 1928 perustettiin Narvan tataarikulttuuriseura (perustaja Veliulla Fetkullin); 29. heinäkuuta 1935 avattiin Kirkkokadulla Viron ensimmäinen moskeija. Kesät tataarit viettivät usein Narva-Jõesuussa, missä pidettiin lapsille kesäkouluja ja vuonna 1939 järjestettiin viimeinen suuri tapaaminen.
Tuho (1944)
6. ja 7. maaliskuuta 1944 neuvostoilmavoimat tuhosivat pommituksissa Narvan barokkisen vanhankaupungin; heinäkuun 1944 loppuun mennessä 98 % kaupungista oli tuhoutunut. Sodan jälkeen suuri osa rakennuksista olisi voitu kunnostaa — seinät olivat vielä pystyssä —, mutta 1950-luvun alussa neuvostomiehitysvalta päätti purkaa rauniot ja pystyttää niiden tilalle kerrostaloja. Entisten asukkaiden ei annettu palata; heidän joukossaan olivat myös Narvan tataarit, jotka muuttivat pääasiassa Tallinnaan ja Rakvereen — minkä jälkeen Narvan tataariyhteisö lakkasi olemasta.
Miehityksenaikainen väestönvaihto
Paikallisten tilalle tuotiin Viron ulkopuolelta joukoittain venäjänkielisiä työläisiä. Vuoden 1934 väestönlaskennan mukaan Narva oli vielä 65-prosenttisesti virolaisten kaupunki; vuoteen 2011 mennessä 87,7 % asukkaista oli venäläisiä ja vain 5,2 % virolaisia. Näin vanhan Narvan tilalle rakennettiin uusi, neuvostotyylinen kaupunki uudella väestöllä — yksi selvimmistä esimerkeistä miehityksenaikaisesta asutuksen ja historiallisen muistin uudelleenmuovaamisesta Virossa.
Katso myös
Lähteet: Wikipedian artikkeli „Narva“; Toomas Abiline ja Ringo Ringvee, „Estonia“ (Brill, 2016) Narvan tataariyhteisöstä. Väkiluvut ja prosentit ovat väestönlaskentojen ja lähteiden tietoja.