Narvan tataarien elämä
Narva oli Tallinnan ohella Viron tataarien toinen sydän: yhteisön oman arvion mukaan täällä asui noin puolet historiallisista Viron tataareista. Juuri Narvassa rekisteröitiin Viron ensimmäinen tataarien uskonnollinen yhdistys ja avattiin Viron ensimmäinen moskeija. Toinen maailmansota ja neuvostomiehitys kuitenkin pyyhkivät tämän yhteisön kokonaan pois.
Yhteisön synty
Vuoden 1860 jälkeen saapui Nižni-Novgorodin seudulta mišäärikauppiaita; teollisuuskaupunkina Narva — jättimäisen Kreenholmin puuvillatehtaan johdolla — tarjosi asiakkaita niin työläisistä kuin muistakin muslimeista. Tataarit pitivät kauppoja ja kävivät kauppaa kankailla, turkiksilla ja valmisvaatteilla. Narvan yhteisöön kuului perheitä, kuten Seifullinit, jotka asettuivat kaupunkiin 1920-luvulla.
Seurakunta ja moskeija
Narvan Muhamedin seurakunta rekisteröitiin 18. toukokuuta 1928 (vuonna 1937 se nimettiin uudelleen Narvan Muhamedin uskonnolliseksi yhdistykseksi). Uskonnolliseksi keskukseksi yhteisö muokkasi entisen Pohjois-Viron pankin rakennuksen. 29. heinäkuuta 1935 avattiin Kiriku-kadun 2:ssa sijaitsevassa talossa, jonka uskonnollinen yhdistys oli ostanut, Viron ensimmäinen moskeija; juhlallisuutta johti Suomen muslimien hengellinen johtaja Väliahmäd Hakim, ja sitä seurasi kulttuuriohjelma tataarilasten lauluineen.
Narvan yhteisön rakennus — entinen Pohjois-Viron pankki — postikortissa.
Postikortin toinen puoli: leima tekstillä „Narva Muhamedi Kogudus“.
Seura ja kouluelämä
28. syyskuuta 1928 perustettiin Narvan tataarien kulttuuriseura; sen perustaja oli Veliulla Fetkullin. Narvassa toimi kuoro ja esitettiin näytelmiä. Seurakunnan tiloissa Kiriku-kadulla 2 pidettiin lasten iltakoulua — maaliskuussa 1935 sinne oli kirjattu 25 lasta, ja tunnit kestivät kello 15:stä 21.30:een. Kesäisin Narvan ja Tallinnan tataarit viettivät aikaa Narva-Jõesuun lomapaikassa, jossa lapsille pidettiin kesäkouluja; viimeinen suuri Viron tataarien kokoontuminen järjestettiin siellä kesällä 1939.
Hengelliset johtajat
Narvan muslimien uskonnollista elämää johti imaami Mustafa Haerdinov. Erityisten tapahtumien yhteydessä Narvassa ja Narva-Jõesuussa vieraili Suomen muslimien hengellinen johtaja Väliahmäd Hakim. Yhteisöön kuului myös Zinnätulla Seifullin, josta tuli myöhemmin Narvan seurakunnan johtohahmo.
Sota ja yhteisön loppu
Saksan miehityksen aikana Narvan seurakunta rekisteröitiin uudelleen vuonna 1943 — sillä oli 81 jäsentä, ja hengelliseksi johtajaksi valittiin Zinnätulla Seifullin. 6.–7. maaliskuuta 1944 Neuvostoliiton ilmavoimat tuhosivat Narvan pommituksessa; sodan jälkeen neuvostomiehityksen viranomaiset eivät sallineet entisten asukkaiden palata, vaan asuttivat koko Narvan väestön muualle. Narvan tataarit muuttivat pääasiassa Tallinnaan ja Rakvereen — minkä jälkeen Narvan tataariyhteisö lakkasi olemasta. Seifullinien suku kuitenkin jatkui: itsenäisyytensä palauttaneessa Virossa tataarien kulttuuriseuran puheenjohtajaksi tuli Timur Seifullen, ja seura alkoi aktiivisesti tukea Viron tasavaltaa — mukaan lukien itsenäisyysliikettä sen palauttamisen vuosina.
Katso myös
Lähteet: Toomas Abiline ja Ringo Ringvee, „Estonia”, teoksessa Muslim Tatar Minorities in the Baltic Sea Region (Brill, 2016), s. 105–127; eestitatarlased.ee.