Tataarisotilaat Virossa
Tataarisotilaat ovat Viron tataarien tarinan alkupiste: ensimmäiset tataarit saapuivat Viron alueille juuri sotilaina — 1500-luvulla Liivinsodan joukoissa ja 1700-luvulla Venäjän keisarikunnan varuskunnissa. Palveluksesta vapautuneista sotilaista kasvoi Tallinnan ensimmäinen tataariyhteisö.
Krimintataarien henkikaartin eskadroonan ratsastajia Venäjän keisarikunnan armeijassa, 1840-luku — tataarimuslimisotilaita keisarin kaartin univormussa. (Heinrich Ambros Eckert; public domain; Wikimedia Commons)
Liivinsota (1558–1583)
Ensimmäiset tataarit tulivat Viroon vuonna 1558, kun Venäjän joukkojen sotaretkeä Liivinmaalle johti entinen Kazanin kaani, Kasimovin hallitsija Šig-Alei — hänen 40 000 miehen armeijassaan palveli myös mareja ja baškiireja. Vuonna 1570 Venäjän armeija piiritti Tallinnaa 40 000 miehellä, joista noin 10 000 oli tataareja ja muita Kazanin ja Astrakanin kansoja. Osa sotilaista siirtyi Ruotsin kuninkaan puolelle ja jäi tänne; tunnetuin oli tataaripajari Bulaat Murssov, joka liittyi 1577 Tallinnan puolustajiin. Liivinsodan tataarikarkureista polveutuu myös Baltian tunnetuin tataariperäinen aatelissuku — Baranovit.
Varuskuntasotilaat ja Tataarikaupunginosa (1721→)
Pysyvä yhteisö syntyi Suuren Pohjan sodan jälkeen vuonna 1721, kun Viro liitettiin Venäjän keisarikuntaan. Perustan loivat sotilaat, jotka jäivät tänne 25-vuotisen asepalveluksen jälkeen; keisarikunnan politiikka suosi vapautuneiden sotilaiden ja virolaisten naisten avioliittoja — Tallinnan Pyhän Hengen seurakunnan vuoden 1794 rekisterit osoittavat samanaikaisesti solmittuja tataarimatruusien ja virolaisten naisten avioliittoja merkinnällä „hallituksen määräyksen mukaan“. Vapautuneet sotilaat ostivat maata ja rakensivat taloja: syntyi Tataariasutus (Tatari Sloboda), jonka pääkatu on tänäkin päivänä Tatari-katu; Kadriorgia kutsuttiin „tataaripesäksi“. Vuosina 1834–1862 Tallinnassa asui noin 50 muslimia, joilla oli oma moskeija ja imaami.
Pakkotyöläiset Paldiskissa
Sotilaiden ohella keisarikunta lähetti Viroon myös muslimipakkotyöläisiä rakentamaan rannikkolinnoituksia. Kuuluisin oli baškiirien talonpoikaisjohtaja ja bardi Salavat Julajev, joka lähetettiin Pugatšovin kapinan (1775) jälkeen loppuiäkseen Paldiskiin ja hukkui siellä vuonna 1800 — Paldiskia kutsuttiin „toiseksi Siperiaksi“.
Sotilaat Viron tasavallan ja Suomen palveluksessa
Vapaan Viron aikana tataarit palvelivat Viron puolustusvoimissa — Ämer Arslanov, joka kuoli sotilaana, sai ensimmäisen betonireunuksisen tataarihaudan ja kunnialaukaukset. Toisessa maailmansodassa kolme Viron tataaria astui vapaaehtoisena Suomen asevoimiin ja tunnetaan heimopoikina: Ibrahim Zarip, Ahmed Haerdinov ja Raffik Moksanov.
Katso myös
Lähteet: Toomas Abiline ja Ringo Ringvee, „Estonia“, kirjassa Muslim Tatar Minorities in the Baltic Sea Region (Brill, 2016), s. 105–127.
Katso myös: Baranovit — tataariperäinen aatelissuku.