Narvan tataarihautausmaa
Narvan tataariyhteisöllä oli oma islamilainen hautausmaansa — aivan kuten Tallinnassa ja Rakveressa. Narva oli Tallinnan ohella Viron tataarien toinen keskus, jossa yhteisön oman arvion mukaan asui noin puolet Viron tataareista. Narvan hautausmaa katosi yhdessä koko Narvan vanhan yhteisön kanssa — miehityksen, sodan ja uudelleenasuttamisen yhteisvaikutuksesta.
Siivertsin hautausmaa Narvassa noin 1920–1941. Narvan tataarihautausmaan tarkka sijainti ei ole tiedossa; tämä ajankuva esittää tuonaikaista Narvan hautausmaata. Kuva: tuntematon tekijä (public domain), Wikimedia Commons.
Yhteisö ja hautausmaa
Muinaissuojelun vuosikirjan katsaus vahvistaa, että 1800-luvun puolivälissä vilkastuneen tataarikauppiaiden toiminnan myötä syntyivät islamilaiset hautausmaat Narvaan ja Rakvereen, Tallinnan oman lisäksi. Narvan muhamettilainen seurakunta rekisteröitiin 18. toukokuuta 1928; yhteisö piti Kiriku-kadun 2:n tiloissa lasten iltakoulua ja vietti kesät Narva-Jõesuussa. Vuonna 1935 Narvassa Kiriku-kadulla avattiin Viron ensimmäinen moskeija.
Kunnallistaminen ja tuho
Vuoden 1940 neuvostomiehitys hajotti Narvan ja Tallinnan uskonnolliset yhdistykset. Uskonnollisille yhdistyksille kuuluneet hautausmaat Tallinnassa, Narvassa ja Rakveressa kunnallistettiin — Rakveren hautausmaan luovutusasiakirja on päivätty 1. huhtikuuta 1941 (asiakirja Timur Seifullenin yksityiskokoelmassa). Saksan miehityksen aikana Narvan seurakunta rekisteröitiin uudelleen vuonna 1943 (81 jäsentä, hengellisenä johtajana Zinnätulla Seifullin), mutta 6.–7. maaliskuuta 1944 Neuvostoliiton ilmavoimat tuhosivat Narvan pommituksessa. Sodan jälkeen vanhojen narvalaisten ei annettu palata; kaupunki asutettiin uudelleen ja Narvan tataarit muuttivat suureksi osaksi Tallinnaan. Näin Narvan tataariyhteisö — ja sen hautausmaa — katosi näkymättömiin.
Yhteys laajempaan kaavaan
Narvan hautausmaa kuuluu samaan tarinaan kuin Tallinnan tataarien hautausmaa, juutalainen ja baltiansaksalaiset hautausmaat: miehityksen aikana vähemmistöyhteisöt menettivät hautapaikkansa. Katso tuhottujen hautausmaiden koostesivu ja kommunistiset rikokset Viron vähemmistöjä vastaan.
Katso myös
Lähteet: Carl-Dag Lige ja Oliver Orro, „Igaviku paigad kaasaegses linnaruumis: Tallinna hüljatud kalmistud“ — Muinsuskaitse aastaraamat 2007 (islamilaiset hautausmaat Narvassa ja Rakveressa); Toomas Abiline ja Ringo Ringvee, „Estonia“ — Muslim Tatar Minorities in the Baltic Sea Region (Brill, 2016), s. 105–127 (Narvan seurakunta, kunnallistaminen, Rakveren asiakirja 1941).