Turkkilainen ja tataarilainen perintö venäläisessä kulttuurissa
Kultainen orda — kiptšakkien aron tataari-mongolivaltio — hallitsi Venäjän alueita noin 1240–1480. Kaksi ja puoli vuosisataa kestänyt ylivalta jätti venäjän kieleen, valtionhallintoon, aatelistoon ja arkielämään syvän turkkilais-tataarilaisen jäljen. Kuinka paljon sitä on? Paljon — joskin sen tarkka laajuus on historioitsijoiden kesken kiistanalainen.
Kieli ja lainasanat
Venäjän kielessä on arviolta vähintään 2000 turkkilaisperäistä sanaa. Suuri osa valtio- ja rahoitussanastosta on peräisin juuri Kultaisen ordan ajalta: den'ga (raha), kazna (valtionkassa), tamga (kauppavero — siitä tamožnja 'tulli'), jam (postiasemien järjestelmä) ja jamštšik (kyytimies), jarlõk (kaanin ukaasi, myöhemmin 'etiketti'), karaul (vartio), kazak (kasakka). Arkikieleen tulivat arbuz (vesimeloni ← persian xarbuza), baklažan, balõk (kuivattu kala), kaftan, bašmak (kenkä), sunduk (arkku), kirpitš (tiili), tšugun (valurauta), almaz (timantti ← almas), loshad' (hevonen, kirjattuna jo 1100-luvulla) ja stakan (lasi).
Näitä sanoja ja niiden turkkilais-tataarilaisia lähtömuotoja tarkastelee lähemmin erillinen sivu ”Kultaisen ordan matkamuistot”.
Valtionhallinto ja talous
Venäläiset ruhtinaskunnat omaksuivat Kultaiselta ordalta useita sotilaallisia, diplomaattisia ja hallinnollis-taloudellisia tapoja. Mongoleilta oli peräisin jam-järjestelmä — postiasemien ja hevosenvaihdon verkosto, jota Moskovan valtio käytti vuosisatoja edelleen. Kauppaa verotettiin tamgan avulla (siitä venäjän tamožnja 'tulli'); veroja kerättiin väestönlaskentojen perusteella. Valtionkassaa tarkoittava kazna ja raha den'ga ovat niin ikään tämän ajan perintöä.
Kuinka suuri vaikutus valtion olemukseen oli, on kiistanalaista. Niin sanottu euraasialainen koulukunta väittää, että mongolivalta vahvisti keskitystä, itsevaltiutta ja maaorjuutta; toiset historioitsijat (esim. Charles Halperin) ovat varovaisempia eivätkä pidä mongoleja venäläisen itsevaltiuden pääasiallisena lähteenä. Totuus on ilmeisesti siltä väliltä: institutionaalisia lainoja oli paljon, mutta venäläisen valtion muotoon vaikuttivat myös muut tekijät.
Aatelisto ja nimet
Merkittävä osa venäläisestä aatelistosta polveutui tataarien ylimyksistä. 1600-luvulla laaditun luettelon (Zagoskin) mukaan 156 aatelissukua oli tataarilaista tai itämaista alkuperää, 168 Rurikin (viikinkien) sukulinjasta, 42 määrittelemätöntä venäläistä alkuperää ja 452 Länsi-Euroopasta tai Puola-Liettuasta. Nykyarvion mukaan noin kolmanneksella venäläisistä aatelissuvuista on turkkilaiset juuret.
Kuuluisin esimerkki ovat Jusupovit, jotka polveutuvat 1500-luvun nogailaishallitsija Jusufista (Kultaisen ordan seuraajavaltio); hänen poikansa siirtyivät Iivana Julman palvelukseen ja saivat suuret maaomaisuudet. Vasili II:n jälkeen tataarien määrä Moskovan aatelistossa kasvoi jyrkästi ja venäläiset ja tataarilaiset suvut avioituivat keskenään. Monien venäläisten sukunimien takana on turkkilais-tataarilainen henkilönnimi + venäläinen johdin -ov/-in (esim. Jusupov ← Jusuf). Joidenkin kuuluisien sukujen (Godunov, Karamzin, Turgenev, Aksakov) tataarilainen alkuperä on kuitenkin perimätietoa ja lähteestä riippuen eri varmuudella — se on otettava varauksella.
Keittiö ja arkielämä
Lainasanojen mukana tuli myös aineellinen kulttuuri. Ruoasta venäläiseen keittiöön tulivat arbuz (vesimeloni), baklažan ja balõk (kuivattu kala); vaatetuksesta kaftan ja bašmak (kenkä); taloudenpidosta sunduk (arkku) ja stakan (lasi). Sana tuo usein mukanaan myös esineen tai tavan.
Geneettinen ja väestöllinen jälki
Yleinen on sanonta ”raaputa venäläistä ja löydät tataarin”. Geneettisesti jälki on kuitenkin vaatimattomampi ja alueittain erilainen — suurin osa etnisistä venäläisistä on valtaosin itäslaavilaista alkuperää. Tataarilainen perintö venäläisessä kulttuurissa on siis ennen kaikkea historiallinen, kielellinen ja institutionaalinen, ei niinkään geneettinen.
Viron mišääritataarit ovat itse kiptšakkitataarilainen yhteisö, minkä vuoksi tämä perintö on osa heidän laajempaa tarinaansa. Ks. myös ”Kultaisen ordan matkamuistot: turkkilaiset ja tataarilaiset sanat venäjän kielessä”.
Katso myös
Lähteet: Charles J. Halperin, ”Russia and the Golden Horde: The Mongol Impact on Medieval Russian History”; Wikipedian artikkelit ”Serving Tatars” ja ”House of Yusupov”; turkkilaisten lainasanojen katsaukset ”Turkic words in Russian” (Languages of the World, A. Pereltsvaig) ja ”Turkisms in Russian” (Reed College).