Volgan viikingit: varjagit
Varjagit — jotka tunnetaan myös Volgan viikinkeinä — olivat pääosin nykyisen Ruotsin alueilta lähtöisin olleita viikinkisotureita, kauppiaita ja uudisasukkaita, jotka 700–1000-luvuilla avasivat ja hallitsivat itäisiä vesireittejä Itämereltä Kaspianmerelle ja Konstantinopoliin. Juuri he sitoivat ensimmäistä kertaa yhteen kaksi maailmaa, jotka tämän tietopankin tarinassa myöhemmin kohtaavat: Itämeren rannan Viron ja Volgan alueen.
Nimi
Nimi varjagi tulee muinaisnorjan sanasta væringi, joka tarkoittaa valatoveria — yhdyssana osista vár (vala, uskollisuus) ja gengi (kumppani). Itäteiden kansojen keskuudessa se tarkoitti skandinaaveja, jotka liikkuivat aseistetuilla kauppamatkoilla valalla sidottuina joukkoina.
Volgan kauppatie
Volgan tie muotoutui 800-luvun alkuun mennessä (kaupan jälkiä on jo 700-luvun lopulta): Itämereltä Laatokan (muinaisnorjaksi Aldeigjuborg) ja Novgorodin kautta laivat vedettiin kannaksen yli Volgan latvavesille ja purjehdittiin jokea alas — Volgan Bulgarian ja Kasaarien kaganaatin pääkaupungin Atilin kautta — Kaspianmerelle, josta karavaanitiet veivät Bagdadiin.
Pohjoisesta etelään kulkivat majavan- ja mustaketunnahat, hunaja, vaha, orjat, meripihka, frankkilaiset miekat ja mursunluu; etelästä pohjoiseen arabialaiset hopeadirhemit ja silkki. Dirhemilöydöt ajoittavat tien toiminnan noin vuosiin 786–1009; Skandinavian aarteista on löydetty yli 100 000 arabialaista kolikkoa. Tien merkitys hiipui 1000-luvulla, kun Abbasidien kalifaatin hopeantuotanto ehtyi.
Volgan Bulgaria: kohtaaminen Volgan kansojen kanssa
Kauppatien keskeinen välittäjä oli Volgan Bulgaria — turkkilaista kieltä puhunut valtio Volgan ja Kaman yhtymäalueella, Kazanin tataarien edeltäjä. Bulgaarien kaupungit Bolgar ja Suvar elivät välityskaupasta: sinne varjagit toivat nahkansa ja orjansa, ja sieltä hopea liikkui pohjoiseen. Kun Volgan Bulgaria otti islamin vastaan 900-luvun alussa, hopearikas Samanidien valtio jäi toisuskoisten kauppiaiden kannalta bulgaarien taakse, ja bulgaarit pysyivät kaupan välittäjinä.
Vuosina 921–922 kalifi al-Muqtadir lähetti Volgan Bulgariaan lähetystön, jonka jäsen Ahmad ibn Fadlan kirjoitti matkastaan selonteon. Hänen kuvauksensa Volgalla kohdatuista ”ruuseista” — heidän kaupankäynnistään, tavoistaan ja laivahautauksestaan — on yksi maailman varhaisimmista viikinkien kuvauksista. Volgan viikinkien kuuluisin muotokuva on siis kirjoitettu arabiaksi, tataarien esivanhempien maalla.
Itätie ja Viro
Skandinaavit kutsuivat Itämerestä itään ulottuvia vesireittejä Itätieksi (Austrvegr). Se kulki pitkin Pohjois-Viron rannikkoa: itätien kulkijat pysähtyivät Rävalan ja Virumaan muinaislinnojen suojaamissa satamissa. Viron alueet olivat täysimääräisesti mukana kauppaverkostossa — arabialaisia dirhemejä on löydetty eniten Ruotsista (valtaosa Gotlannista), mutta maailman toiseksi eniten Virosta: yksin 900-luvun Virosta tunnetaan yli kolmekymmentä arabialaista kolikkoaarretta, ja rikkain löytöalue on Virumaa.
Rusin valtakunta ja varjagikaarti
Itäteistä kasvoi myös valtiollisuutta: kronikkaperinteen mukaan varjagi Rurik asettui vuonna 862 Novgorodiin ja Oleg valtasi vuonna 882 Kiovan, mikä laski perustan Kiovan Rusille. Konstantinopolissa varjagit palvelivat 900-luvulta 1300-luvulle keisarien henkivartijoina — varjagikaartina. 1000-luvun loppuun mennessä skandinaavien virta itään ehtyi, ja varjagit sulautuivat paikalliseen slaavilaiseen ympäristöön.
Miksi tämä tarina kuuluu tähän tietopankkiin
Volgan viikinkien tie yhdisti jo tuhat vuotta sitten ne samat kaksi päätepistettä, joiden väliin Viron tataarien tarina asettuu: Volgan alueen, josta mišäärikauppiaat lähtivät liikkeelle 1800-luvulla, ja Viron rannikon, jonne he jäivät kotiin. Ja islam, jonka Volgan Bulgaria otti vastaan vuonna 922, on sama uskonnollinen perinne, jota Viron tataarien seurakunnat kantoivat Narvassa ja Tallinnassa.
Katso myös
Lähteet: Wikipedia-artikkelit ”Varangians”, ”Volga trade route” ja ”Volga Bulgaria”; Ahmad ibn Fadlanin matkakertomuksen käsittelyt; muinasaeg.ee (”Idatee varjaagide juurest kreeklasteni”, ”Viikingiaegsed hõbeaarded” — Viron dirhemilöydöt).