Turkkilaiset kaganaatit

Turkkilaiset kaganaatit (göktürkit) olivat ensimmäiset valtiot, jotka kantoivat nimeä türk, ja levittivät turkkilaista kieltä yli Euraasian aron. Niiden maailmasta saivat alkunsa kaikki myöhemmät turkkilaiset kansat — mukaan lukien välillisesti mišärit, joiden kieli kuuluu samaan perheeseen. Kaganaatit eivät ole minkään nykyisen kansan suora esi-isä, vaan koko turkkilaisen kielikunnan yhteinen syntyhorisontti.

Kül Teginin muistomerkki Orhonin laaksossa Mongoliassa, yksi turkkilaisen kaganaatin (göktürkien) 800-luvun piirtokirjoituksia sisältävistä muistokivistä (Betta27; public domain; Wikimedia Commons)

Ensimmäinen kaganaatti (552–630)

Vuonna 552 kukisti Bumin-kagan (Ashina-suvusta) siihenastisen ylivallan — žužaanit (rouranit) — ja perusti ensimmäisen turkkilaisen kaganaatin, jonka keskus oli Ötükenissä. Valtiota hallittiin kahdestaan: Buminin veli Istämi johti läntistä siipeä ja laajensi valtiota länteen. Kukoistuskaudellaan (n. 576) ulottui kaganaatti Mantšuriasta Mustallemerelle — ensimmäinen Keski-Aasian mannertenvälinen imperiumi, joka hallitsi suurta osaa Silkkitiestä.

Taspar-kaganin kuoleman (581) jälkeen alkoivat perimysriidat, ja vuoteen 603 mennessä valtio jakautui itäiseksi ja läntiseksi kaganaatiksi. Itäisen kaganaatin valloitti Kiinan Tang-dynastia vuonna 630 (Yinshanin taistelu), läntisen vuonna 657.

Toinen kaganaatti (682–744)

Vuonna 682 kokosi Ilteriš-kagan hajalleen ajautuneet turkkilaiset Tangia vastaan ja palautti kaganaatin Orhon-joen varrelle. Sen kukoistuskausi liittyy Bilge-kagan (716–734), tämän sotapäällikkönä toimineen veljen Kül Tiginin ja vanhan neuvonantajan Tonjukukin nimiin. Vuonna 744 kukistivat uiguurien, basmõlien ja karlukkien liitto viimeisen kaganin, ja valta siirtyi uiguurien kaganaatille.

Nimi „türk” ja Orhonin piirtokirjoitukset

Turkkilainen kaganaatti oli ensimmäinen valtio, joka käytti nimeä türk poliittisena nimenä; nimen tarkka etymologia on epäselvä (usein se yhdistetään merkitykseen „vahva”). Juuri tästä valtiollisesta nimestä kasvoi myöhemmin koko turkkilaisen kielikunnan kansannimi.

Kaganaatin kuuluisin perintö on Orhonin piirtokirjoitukset — vanhin säilynyt laaja turkkilaiskielinen teksti, hakattu 700-luvun alussa (n. 732 ja 735) kiviin Keski-Mongoliassa Orhonin laaksossa, vanhalla turkkilaisella riimukirjoituksella. Bilge-kagan pystytti ne veljensä Kül Tiginin ja itsensä muistoksi; teksti kertoo turkkilaisten alkuperästä, kulta-ajasta, alistumisesta Kiinalle ja vapautumisesta Ilterišin johdolla. Piirtokirjoitukset löysi 1889 Nikolai Jadrintsev ja tulkitsi 1893 tanskalainen kielitieteilijä Vilhelm Thomsen — se oli avain koko vanhaturkkilaisen kirjallisuuden lukemiseen.

Yhteys mišäreihin

Turkkilaiset kaganaatit ovat mišärien esi-isiä vain välillisesti ja haarautuen. Suora linja ei kulje Ashina-dynastiasta yhteenkään nykyiseen kansaan; kaganaatit olivat monikansallinen maailma, josta versoivat eri turkkilaiset haarat. Mišärit liittyvät siihen kõptšak-haaran kautta, joka muodostui myöhemmällä aroaikakaudella. Myös kasaarit ja bulgaarit olivat tämän maailman läntisiä versoja. Rehellinen kuva: kaganaatit ovat koko turkkilaisen kielikunnan — jonka osa on mišärin kieli — yhteinen syvä tausta, ei mišärien suora sukupuu.

Historiallisessa kuvassa säilyy myös tietoinen epävarmuus: Ashina-prinsessan geenitutkimus viittasi Koillis-Aasian alkuperään, mikä antaa aihetta olettaa, että turkkilainen kieli levisi pikemminkin kulttuurisiirron kuin muuton kautta; ja yleinen yhteys aiempaan xiongnu-kansaan on perimätietoa, ei todistettua (ks. hunnit ja xiongnu).

Lähteet

Artikkeli nojaa lähteisiin: First Turkic Khaganate; Second Turkic Khaganate; Göktürks; Orkhon inscriptions; Old Turkic script (englanninkielinen Wikipedia); Türgi kaganaat (Eesti Entsüklopeedia). Ks. myös tämän tietämyskannan sivut: kantaturkin kieli, kõptšak-aro, kasaarien kaganaatti ja hunnit ja xiongnu.