Tataarin kieli

Tataarin kieli on turkkilainen kieli, joka kuuluu kiptšakkihaaran Volgan ryhmään (kiptšakki-bulgaarinen alaryhmä). Äidinkielenään sitä puhuu arviolta neljästä kuuteen miljoonaa ihmistä — Wikipedia mainitsee noin 4 miljoonaa äidinkielistä puhujaa (2020) ja lähes 810 000 toisen kielen puhujaa, learntatar.com mainitsee noin kuusi miljoonaa. Kielen kotimaa on Volgan–Uralin alue Venäjällä; UNESCOn uhanalaisten kielten atlas luokittelee tataarin kielen haavoittuvaksi (vulnerable).

Tataarit ovat kiptšakki-bulgaarista alkuperää oleva turkkilaiskansa. Heidän kielensä on läheistä sukua baškiirin kielelle ja kuuluu samaan laajempaan kiptšakkihaaraan kuin kumykin, karatšai-balkaarin ja Krimin tataarin kieli.

Murteet

Tataarin kielessä erotetaan kolme päämurretta:

keski- eli Kazanin murre — enemmistömurre ja tataarin kirjakielen perusta;
läntinen eli mišäärimurre — kovat k ja g kurkkupohjaisten q/ğ:n sijaan, erilaiset affrikaatat; tätä murretta puhuvat Viron tataarit;
Siperian tataarin murre — erottaa affrikaatan ts:nä ja j:n c:nä; osa tutkijoista pitää sitä erillisenä kielenä.

Tämän yhteisön kieli on läntinen murre eli mišääri. Sille on omistettu erillinen artikkeli ”Mišäärimurre”.

Äännesointu

Kuten muissakin turkkilaisissa kielissä, tataarin kielen keskeisiä sääntöjä ovat vokaalisointu ja konsonanttisointu. Vokaalisointu tarkoittaa, että yhden sanan vokaalit ovat joko kaikki etuvokaaleja tai kaikki takavokaaleja, ja päätteet mukautuvat vartalon mukaan (etu- tai takavokaalinen muoto). Konsonanttisointu sitoo päätteen alkuäänteen vartalon viimeiseen äänteeseen. Nämä säännöt määräävät suuren osan tataarin nominien ja verbien taivutuksesta.

Kirjoitus

Tataarin kieltä on kirjoitettu kolmella aakkostolla (learntatar.com; Wikipedia ”Tatar language”):

arabialainen kirjoitus — vuoteen 1928 asti (vanha kirjoitus vuoteen 1920, uusi kirjoitus 1920–1928); jotkin diasporayhteisöt käyttävät sitä yhä;
latinalainen kirjoitus (Jaꞑalif) — 1928–1939;
kyrillinen kirjaimisto — vuodesta 1939 tähän päivään; se otettiin käyttöön neuvostovallan aikana koko Neuvostoliitossa. Vuonna 1999 Tatarstan hyväksyi lain siirtymisestä latinalaiseen aakkostoon, mutta Venäjän liittovaltion laki kumosi sen vuonna 2002.

learntatar.com kuvaa latinalaista aakkostoa vaihtoehtona kyrilliselle, ”jonka Neuvostoliitto pakotti käyttöön”, ja huomauttaa, että latinalaisen kirjoituksen on elvyttänyt diaspora, myös Suomessa. Tämä sopii yhteen Viron tataarien tavan kanssa: yhteisö kirjoittaa kieltään latinalaisin kirjaimin (tämän projektin Viron tataarien aakkosto) eikä käytä kyrillistä kirjaimistoa eikä venäjän kieltä.

Yhteys Viron tataareihin

Viron tataarien äidinkieli on tataarin kielen läntinen murre (mišääri). Kirjakieli, jota opetetaan Tatarstanissa, perustuu Kazanin murteeseen ja kyrilliseen kirjaimistoon; Viron yhteisö taas vaalii mišäärimurrettaan latinalaisin kirjaimin. Näin yhteisön kieli on osa laajempaa tataarin kieltä, mutta erottuu murteeltaan ja kirjoitukseltaan — latinalaiskirjaiminen, ts-ääntämyksellinen ja Volgan–Uralin aron vanhaa sanastoa kantava.

Katso myös

Lähteet: learntatar.com (”The alphabet and spelling rules”, etusivu; Aygul Ahmetcan); Wikipedia ”Tatar language” (en.wikipedia.org); yhteisön kielenkäyttö tämän projektin tiedostosta LANGUAGE.md.