Kiptšakkien aro (Dešt-i Kiptšak)
Kiptšakkien aro (Dešt-i Kiptšak) oli valtava aroalue Tonavalta Irtyšille, jota 1000–1200-luvuilla hallitsi kiptšakkien ja kumaanien heimoliitto. Se ei ollut keskusvallan johtama valtio vaan paimentolaisheimojen verkosto — ja juuri kiptšakin kieli on mišäärin kielen suora esivanhempi.
Kansa ilman valtiota
Kiptšakit olivat turkkilaisia paimentolaisia, jotka 1000-luvulla ottivat haltuunsa Mustanmeren ja Kaspianmeren pohjoispuoliset arot. He eivät perustaneet yhtenäistä valtiota, vaan liikkuivat sukukuntina ja heimoliittoina, kävivät kauppaa, sotivat ja solmivat liittoja naapurikansojen kanssa. Läntisen haaran Eurooppa tunsi kumaanien nimellä (viroksi kuumen); islamilaisessa maailmassa ja myöhemmässä historiankirjoituksessa he kantavat nimeä kiptšakki.
Kieli ja Codex Cumanicus
Kiptšakin kielestä tuli keskiajan aron lingua franca, jota osattiin Krimiltä Egyptin mamelukkisulttaanikuntaan asti. Sen suurin lähde on Codex Cumanicus, jonka vanhin osa on koottu noin vuonna 1303 — sanasto ja tekstejä eurooppalaisille, jotka kävivät kauppaa kiptšakkien alueilla. Mišäärin kieli kuuluu samaan kiptšakkilaiseen kielilinjaan; siksi mišäärin sanasto on huomattavan lähellä vuoden 1303 koodeksin kieltä.
Kultainen orda ja perintö
Vuosina 1236–1240 mongolit valloittivat kiptšakkien aron. Kiptšakkeja ei tuhottu vaan heidät sulautettiin: mongolieliitti hallitsi, mutta väestön enemmistö ja kieli pysyivät kiptšakkilaisina — siksi Kultaista ordaa kutsutaan myös Kiptšakin kaanikunnaksi, ja siksi nykyiset Volgan tataarit, mišäärit, kazakit, nogait ja muut ovat kiptšakkilaisen kieliperinnön kantajia. Osa kiptšakeista pakeni länteen Unkariin, missä heistä tuli kumaaneja (unkariksi kunok).
Katso myös
Lähteet: Wikipedia-artikkelit ”Cuman–Kipchak confederation”, ”Kipchaks” ja ”Codex Cumanicus”; tämän tietopankin Codex-sivut.