Kumaanien Isä meidän -rukous
Kumaanien Isä meidän -rukous (kiptšakinkielinen Isä meidän -rukous) on kuuluisin säilynyt kumaanin- eli kiptšakinkielinen teksti. Se tunnetaan kahdessa muodossa: kirjallisena rukouksena 1300-luvun Codex Cumanicus -teoksessa sekä suullisena perinteenä Unkarin kumaanien parissa (”Kun Miatyánk”), joka säilyi elävässä muistissa vielä vuosisatoja kielen sammumisen jälkeen. Koska rukous on kokonaisuudessaan yhtenäinen teksti — ei yksittäisiä sanoja vaan lause lauseen jälkeen —, se näyttää kumaanin kielen kieliopin paremmin kuin mikään muu katkelma.
Codex Cumanicuksen Isä meidän -rukous
Codex Cumanicuksen ”saksalaisessa” eli lähetyssaarnaajien osassa on saarnoja, hymnejä ja rukouksia; niiden joukossa myös Isä meidän -rukous. Itse käsikirjassa (Géza Kuunin vuoden 1880 laitoksessa s. 171) se on keskiaikaisin lyhennemerkein — tässä avattuna:
Atamis kim köctä sen. Algiszle bulsun senig hanlechin. Bulsun senig tilemegin nezik kim kocta alley ierda. Kundegi ötmackimisni bisga bugun bergil. Dage iazuclarmisne bisgä bozzatkil. Nečik bis bozzatirbis bisgä iaman etchenlergä. Dage iecnik sinamakina bisni kuurmagil. Bassa barče iamandan bisni kuthargil. Amen.
Nykyisten tieteellisten laitosten yhtenäistetyssä transkriptiossa sama rukous on muodoltaan tällainen:
Atamız kim köktesiñ. Alğışlı bolsun seniñ atıñ, kelsin seniñ xanlığıñ, bolsun seniñ tilemekiñ – neçik kim kökte, alay [da] yerde. Kündeki ötmegimizni bizge bugün bergil. Dağı yazuqlarımıznı bizge boşatqıl – neçik biz boşatırbız bizge yaman etkenlerge. Dağı yekniñ sınamaqına bizni quurmağıl. Basa barça yamandan bizni qutxarğıl. Amen!
Kahden muodon ero osoittaa hyvin, kuinka paljon keskiaikaisten kirjureiden kirjoitustapa vaihteli: kirjoittajat olivat italialaisia ja saksalaisia, jotka merkitsivät kumaanin äänteitä oman äidinkielensä tapojen mukaan, ja tieteelliset laitokset yhtenäistävät sen vasta myöhemmin. Suomeksi rukous vastaa tuttua tekstiä:
Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille anteeksi velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Aamen.
Viron tataarien aakkostolla sama rukous näyttää tältä — tämä on mekaaninen kirjoitustavan muunnos yhtenäistetystä transkriptiosta (ç → ts on meidän ts-murteemme lukutapa), ei mišäärinkielinen käännös:
Atamõz kim köktesing. Algõšlõ bolsun sening atõng, kelsin sening hanlõgõng, bolsun sening tilemeking – netsik kim kökte, alaj [da] jerde. Kündeki ötmegimizni bizge bugün bergil. Dagõ jazuklarõmõznõ bizge bošatkõl – netsik biz bošatõrbõz bizge jaman etkenlerge. Dagõ jekning sõnamakõna bizni kuurmagõl. Basa bartsa jamandan bizni kuthargõl. Amen!
Kielelliset erityispiirteet
Rukouksen kieli on selvästi kiptšakkityyppistä, ja jotkin sanat avaavat hyvin aromaailman taustaa:
xanlıq (”khaanikunta, khaanin valtakunta”) — ”tulkoon sinun valtakuntasi” on kumaanin kielellä kelsin seniñ xanlığıñ: Jumalan kuningaskunta välitetään aron poliittisella käsitteellä, khaanin valta-alueella.
yek (”paha henki, demoni”) — ”pahasta” on yekniñ sınamaqına… quurmağıl: vanha turkkilainen sana pahasta, joka juontuu vielä manikealais-buddhalaisesta arouskonnosta.
ötmek (”leipä”) ja boşat- (”antaa anteeksi”) — arkisanoja, jotka kuuluvat kaikkien kiptšakkikielten perussanastoon.
Juuri siksi rukous on meille tärkeä: koska mišäärin kieli on lähimpänä kiptšakin kieltä, suuri osa tämän 700 vuotta vanhan tekstin sanastosta elää mišäärissä lähes muuttumattomana edelleen (ks. kumaanin ja mišäärin vertailu).
Ave Maria
Isä meidän -rukousta seuraa käsikirjassa Ave Maria:
Sounčlu bolgil, Maria, söwrgamachbile tolu sen; bey tengri senig bile; barče katunlar arassinda algizlä sen…
— ”Iloitse, Maria, armoa täynnä olet sinä; Herra Jumala on sinun kanssasi; siunattu olet sinä kaikkien naisten joukossa.”
Unkarin ”Kun Miatyánk”
Osa kumaaneista pakeni 1200-luvulla mongoleja Unkariin Kunságin (Kumaanien maa) alueelle. Siellä he kääntyivät kristinuskoon ja sulautuivat kielellisesti unkarilaisiin — kumaanin kieli kuoli Unkarissa 1700-luvun alkuun mennessä. Silti Isä meidän -rukous eli suullisessa perinteessä edelleen lähes sadassa muunnelmassa, ja sitä opetettiin Kisújszállásin ja Karcagin kouluissa vielä vuoteen 1948 asti.
Perimätiedon mukaan viimeinen kielentaitaja oli István Varró Karcagista († 1770), joka luki historioitsija Adam František Kollárin pyynnöstä — perimätiedon muunnelmassa keisarinna Maria Teresian hovissa vuonna 1744 — ääneen kumaaninkielisen Isä meidän -rukouksen. Muistiin merkitty muoto on kuitenkin jo vahvasti unkarin kieleen sekoittunut, ja sitä pidetään pikemminkin unkarin ja kumaanin sekamuotona kuin puhtaana kumaanin kielenä; siksi Codex Cumanicuksen teksti on kielellisesti luotettavampi lähde. Lisää ks. Unkarin kumaanit.
Lähteet
Artikkeli perustuu Codex Cumanicuksen (Venetsia, Biblioteca Marciana) Géza Kuunin vuoden 1880 laitokseen, englannin- ja vironkieliseen Wikipediaan (Cuman language; Codex Cumanicus) sekä tämän tietämyskannan sivuihin: Codex Cumanicus, kiptšakkien aro, Unkarin kumaanit ja miksi mišääri on lähimpänä kumaania. Historialliset rukoustekstit on esitetty alkulähteiden mukaisina muuttamattomina.