Kultainen orda
Kultainen orda (myös Džutšin ulus eli Kiptšakin kaanikunta) oli 1200–1400-lukujen suurvalta, joka hallitsi aroja Tonavalta Siperiaan ja jonka keskus sijaitsi Volgan alajuoksulla. Alun perin Mongolivaltakunnan luoteisosa, se muuttui nopeasti turkkilaiskieliseksi kiptšakkivaltioksi — ja juuri Kultaisen ordan aikakaudella muotoutui nykyisten tataarikansojen, myös mišäärien, maailma.
Synty (1236–1242)
Tšingis-kaanin pojanpoika Batu (n. 1205–1255) ylitti Volgan vuosina 1235–1236 ja murskasi Volgan Bolgarian; joulukuussa 1240 kukistui Kiova. Palattuaan Keski-Euroopan sotaretkeltä Batu kokosi alueensa yhteen ja perusti 1240-luvun alussa Volgan alajuoksulle pääkaupungin Sarain. Batun dynastia hallitsi valtakuntaa yhtäjaksoisesti vuoteen 1359 saakka.
Valtio ja kansa: mongolieliitti, kiptšakkikansa
Hallitseva kerros oli mongolialkuperää, mutta väestön enemmistön muodostivat kiptšakit ja muut turkkilaiskansat — valtio korvasi aiemman kiptšakkien ja kumaanien heimoliiton ja turkkilaistui parissa sukupolvessa. Nimi ”Kultainen orda” on myöhäisempi; aikalaiset kutsuivat valtiota Džutšin ulukseksi, ja historiankirjallisuudessa käytetään myös nimeä Kiptšakin kaanikunta. Valtakunta oli kirjava: tataarit, bolgaarit, kiptšakit, mordvalaiset, venäläiset, kreikkalaiset ja muut elivät saman vallan alla.
Islam ja kukoistus
Kaaneista islamin otti ensimmäisenä vastaan Berke (hallitsi 1257–1266), mutta valtionuskonnoksi islam tuli Özbeg-kaanin aikana (1312–1341): vuonna 1314 hän rakennutti Solkhatin moskeijan Krimille, ja noin vuoteen 1315 mennessä orda oli islaminuskoinen. Özbegin aika oli myös valtakunnan mahdin huippu. Uusi pääkaupunki Sarai Berke kasvoi keskiajan maailman suurimpien kaupunkien joukkoon — arviot yltävät satoihin tuhansiin asukkaisiin.
Kultaisen ordan aikakaudelta on peräisin myös kiptšakin kielen suurin lähde: Codex Cumanicus, jonka vanhin osa on laadittu noin vuonna 1303 nimenomaan ordan alueilla kauppaa käyneitä eurooppalaisia varten. Samaan kielilinjaan kuuluu mišäärin kieli.
Rappio ja hajoaminen
Batun dynastian katkettua 1359 valtakuntaa heikensivät valtaistuinriidat. Kulikovon taistelu (1380) ja etenkin Timurin hävittävä sotaretki 1395 murskasivat ordan voiman. 1400-luvulla valtakunta hajosi seuraajakaanikunniksi: Nogai-orda (1400-luvun alku), Kazanin kaanikunta (1438), Krimin kaanikunta (1443), Astrahanin kaanikunta (1459) ja Siperian kaanikunta; viimeinen jäännösvaltio, Suuri orda, hiipui 1500-luvun alkuun mennessä.
Kultainen orda ja tataarit
Tataarikansoille Kultainen orda on avainaikakausi. Volgan keskijuoksusta tuli ”sulatusuuni”, jossa Volgan Bolgarian perilliset ja kiptšakit sulautuivat Volgan tataareiksi; Kazanin kaanikunta oli Kultaisen ordan suora seuraaja. Mišäärien muotoutumistarina kulkee samaa polkua: Kultaisen ordan aikana kiptšakit rakensivat linnoituksia Meštšeran alueelle Okan ja Suran seuduille, ja mišäärien etninen olemus muotoutui lopullisesti noin vuosina 1400–1500 Kasimovin kaanikunnassa — sekin Kultaisen ordan seuraajavaltio. Mišäärien murre on säilyttänyt arkaaisia kiptšakkipiirteitä nykypäivään asti.
Katso myös
Lähteet: Wikipedia-artikkelit ”Golden Horde” ja ”Batu Khan”; Eesti Entsüklopeedia ja Vikipeedia ”Kuldhord”; Abiline ja Ringvee (Brill, 2016) mišäärien muotoutumisesta. Suurten kaupunkien väkiluvut ovat keskiajan arvioita.