Muinaisturkkilainen riimukirjoitus
Muinaisturkkilainen riimukirjoitus (myös Orhon-Jenisei-kirjoitus, turkkilaiset riimut) on vanhin turkkilaisen kielen kirjoitusjärjestelmä — aakkosto, jolla on kirjoitettu 700–900-lukujen turkkilaiset piirtokirjoitukset. Meille se on turkkilaisen kirjoitustaidon alku: saman kielikunnan vanhin kirjoitus, johon kuuluu myös mišärin kieli. Kuuluisin tällä kirjoituksella kirjoitettu muistomerkki on Orhonin piirtokirjoitukset.
Kül Teginin muistomerkki Orhonin laaksossa Mongoliassa, muinaisturkkilaisella 700-luvun riimukirjoituksella peitettynä (Vezirtonyukuk; CC BY-SA 4.0; Wikimedia Commons)
Nimi ja luonne
Kirjoitusta kutsutaan muinaisturkkilaiseksi kirjoitukseksi, Orhonin kirjoitukseksi, Orhon-Jenisei-kirjoitukseksi, göktürk-kirjoitukseksi tai turkkilaisiksi riimuiksi. ”Riimut” viittaa vain ulkoiseen samankaltaisuuteen germaanisten riimujen kanssa — nämä kaksi kirjoitusta eivät ole toisiinsa sukua. Järjestelmässä on noin 38–40 merkkiä; se on aakkosto, jossa on myös abugidan piirteitä. Kirjoitettiin oikealta vasemmalle (joissakin muistomerkeissä pystyriveinä), ja sanat erotettiin kaksoispisteen kaltaisella merkillä.
Rakenne ja vokaalisointu
Kirjoituksen kaikkein tunnusomaisin piirre on tiivis yhteys turkkilaiseen vokaalisointuun. Vokaalimerkkejä on vähän (kahdeksalle vokaalille noin neljä merkkiä), mutta suuri osa konsonanttimerkeistä esiintyy kahtena ”synharmonisena” sarjana — toinen takavokaaleja, toinen etuvokaaleja varten. Näin jo konsonanttimerkki kantaa tietoa sitä seuraavan vokaalin laadusta. Sama etu- ja takavokaalien vastakohta, joka on Viron tataarien aakkostossa pareina a–ä, o–ö, u–ü, õ–i, oli turkkilaisessa kirjoituksessa sisäänrakennettuna jo 1300 vuotta sitten.
Muunnelmat — ja meidän kansamme
Kirjoituksesta on useita alueellisia muunnelmia:
Orhon — klassinen muoto, 700–900-luku Mongoliassa (toinen turkkilainen ja uiguurien kaganaatti);
Jenisei — Jenisein kirgiisien piirtokirjoitukset Siperiassa; joidenkin arvioiden mukaan Orhonin muunnelmaa vanhempia;
Talas — Jenisein muunnos Semiretšjen alueella, 29 tunnistetulla kirjaimella;
euraasialaiset muunnelmat, mm. Donin (kasaarit), Kubanin (bulgaarit) ja Tiszan (petšenegit).
Juuri tässä kirjoitus koskettaa suoraan meidän tarinaamme: sitä käyttivät myös kasaarit ja bulgaarit — syvähistoriamme kansat. Turkkilainen riimukirjoitus ei ollut kaukainen Mongolian ilmiö, vaan ulottui Donin ja Kubanin arolle, samaan maailmaan, josta versoivat Volgan tataarit ja mišärit.
Alkuperä
Kirjoituksen alkuperä on kiistanalainen. Vilhelm Thomsenista (1893) lähtien sitä on pidetty johdettuna aramealaisesta kirjoituksesta sogdi- ja pahlavikirjoituksen kautta (joidenkin mukaan myös kharoshthin vaikutuksesta). Vanha tamga eli heimomerkkien teoria (kirjoitus kasvoi paikallisista karjamerkeistä) on laajalti hylätty, koska varhaiset tamgat tunnetaan liian hajanaisesti.
Käyttö ja katoaminen
Kirjoitusta käytettiin 700–900-luvuilla turkkilaisessa maailmassa: Mongoliassa toisen turkkilaisen kaganaatin ja uiguurien kaganaatin aikana, Jenisein altaalla, Altailla ja Xinjiangissa. Koko muinaisturkkilainen korpus koostuu noin kahdestasadasta piirtokirjoituksesta ja muutamasta käsikirjoituksesta, enimmäkseen hautakirjoituksista. Kirjoituksen selvitti Vilhelm Thomsen vuonna 1893, mikä loi perustan turkologialle. Myöhemmin riimukirjoituksen syrjäytti muinaisuiguurien aakkosto ja sen jälkeen arabialainen kirjoitus.
Nykyaika
Muinaisturkkilainen riimukirjoitus lisättiin Unicodeen vuonna 2009 (lohko U+10C00, erillisin Orhon- ja Jenisei-merkein). Symbolina se elää edelleen turkkilaisessa identiteetissä — esimerkiksi Azerbaidžanin 5 manatin setelissä. Turkkilaisen kirjoitustaidon linja jatkuu tästä muinaisuiguurien, arabialaiseen ja lopulta latinalaiseen kirjoitukseen; Viron tataarien aakkosto on tämän noin 1300-vuotisen tarinan uusin lenkki (ks. kantaturkin kieli ja Codex Cumanicus).
Lähteet
Artikkeli nojaa lähteisiin: Old Turkic script; Orkhon inscriptions; Old Uyghur alphabet (englanninkielinen Wikipedia); riimukirjoitus (Viron tietosanakirja). Kirjoituksen alkuperä sekä Jenisein ja Orhonin iän kysymys on tekstissä eroteltu avoimiksi. Ks. myös tämän tietämyskannan sivuja: Orhonin piirtokirjoitukset, Turkkilaiset kaganaatit, uiguurit ja kantaturkin kieli.